Kimalluksen blogit

Arjen yamaa ja niyamaa - abhinivesha

Viikko sitten jouduin viemään läppärini korjaamolle. Jo pari päivää aikaisemmin se oli antanut ymmärtää, että hengenlähtö oli lähellä. Huomasin, että koneen pistorasia oli vaurioitunut enkä saanut konetta ladattua ilman johdon kanssa temppuilua. Jouduin taivuttelemaan pistoketta aina jonkin aikaa, ikään kuin television antennia ennen vanhaan, löytääkseni kosketuskohdan. Sitten kokeilin penaalia tai nitojaa painoksi, sormen vapauttamiseksi. Näppäimistöä piti naputella todella varovaisesti, jotta kosketus ei katoaisi. Kuitenkin se katosi aina. Patterikin kului loppuun ja viimein väistämätön oli edessäni: erota tietokoneestani, jopa päiviksi!

Tämä ajatus oli jo alun alkaen saanut minut epätoivoisesti tarrautumaan läppäriini. Halusin uskoa mahdollisuuteen, että se pysyy toimintakelpoisena ja toivoin ihmettä. Tiedostin, että johdon taivuttelulla ei saa muuta kuin haittaa aikaiseksi, mutta se oli ainoa keino, jolla koneen sai toimimaan edes vähäksi aikaa. Kuvittelin, että elämäni pysähtyy, jollen pääse käsiksi tietoon, jota säilytän koneeni kiintolevyllä. Sekasortoista olotilaa oli vaikea hallita sinä onnettomana lauantai-iltana, jolloin kone vihdoin kieltäytyi käynnistymästä. Sunnuntaina en varmasti löytäisi korjaajaa ja koneen takaisin saaminen venyisi vielä kuviteltua pidempään. Apua!

Oli itsetutkiskelun paikka ja ymmärsin lopulta, että olin langennut pahasti abhiniveshaan, ns. viidenteen kuolemansyntiin joogafilosofiassa. Tarkasti ottaen abhinivesha tarkoittaa elämään tarrautumista, joka ilmenee jokapäiväisessä elämässä liiallisena kiintymisenä asioihin. Pohjimmiltaan siinä on kyse kuoleman pelosta, joka johtaa haluun elää ikuisesti ja nauttia niistä asioista, jotka tuottavat meille mielihyvää.

Maanantaina elämä hymyili minulle tietokoneen poissaolosta huolimatta. Sain aikaan asioita, joita olin pitkään ajatellut tekeväni. Samalla elämä taas muistutti minua, kuinka kaikkeen maalliseen tulisi olla kiintymättä, sillä kaikki on katoavaista. Myös tämä elämä.

Pelko olla ilman tietokonetta hävisi (ainakin muutamaksi päiväksi). Mitähän saisin aikaan, jos nujertaisin sen perimmäisen kuolemanpelon?

Jokapäivän yamaa ja niyamaa - Osa 2 - Ahimsa

Kello on varmasti yli kaksi yöllä. Olen pyörinyt sängyssäni jo monta tuntia. Uni ei vain tule. Tein syvärentoutumisharjoitustakin vaikka kuinka kauan, eikä tunnu missään. Yleensä se toimii aina, pari minuuttia ja olen unten mailla. Minulla on liian paljon ajateltavaa. Päätän antaa ajatuksille periksi ja antaa niiden vain tulvia. Vihdoin huomaan unen omaisten kuvien pyörivän ajatuksissani, nyt sitä mennään, unta kohti. Ihanaa!

Puoliunessa kuulen heikon korvaa kohti lähestyvän äänen. Se voimistuu. Ääni on kuin pieni sirkkeli, ja se tunkeutuu tietoisuuteeni kivuliaammin kuin itse hyttysen mielessä oleva pistos. Valppaana, valmiina vastahyökkäykseen, odotan, kunnes hyttynen on aivan korvan juurella. Läimäytän itseäni täysiä korvaan. Hyttynen on kuollut. Sekunnin kestävää voitonriemua seuraa tietoisuus unohtuneesta väkivallattomuuden periaatteesta. ”Hitto vie, se ahimsa…”

Taas täysin valveilla alan miettiä onko väkivallattomuus ollenkaan mahdollista, varsinkaan kun on kyse itikoista. Oloni ei parane ollenkaan kun tajuan, että käytin harkittua väkivaltaa ja tapoin kylmäverisesti elävän olennon omaan korvaani. Olihan se kuitenkin itsepuolustusta, totean.  Silti jään miettimään tappajan rooliani. Treffit nukkumatin kanssa ovat joka tapauksessa lykkääntyneet.

Ihmisen luonteen kehitysasteen voi määritellä siitä, miten hän reagoi yllätystilanteissa. Aäripäinä ovat ne, jotka toimivat vaistonvaraisesti ja toisessa päässä taas puhtaasti järjen kanssa toimivat ihmiset. Aggressiivinen ensisuhtautuminen on esimerkki ensimmäisestä. Vihainen suhtautuminen ympäristöön taas johtuu pelon tunteesta, siitä että ympäristö koetaan uhkaavaksi.

Ampiaiset, muurahaiset, madot, sisiliskot ja kaikenlaiset koppakuoriaiset (paitsi ehkä torakat) eivät enää aiheuta minussa shokinomaista huitomista ja avun huutoja.  Annan niiden ryömiä ja pyöriä rauhassa pitkin asuntoamme täällä Hublissa. Sisilisko ainakin syö torakoita, joten niitä ei näy usein. Hyttysten pelko on se, jota en ole saanut koulittua itsestäni pois. Hyttyset uhkaavat minua öisin, vaikka miten aseistautuisin. Joka kerta niiden lähestyessä ajatukseni jakautuvat seuraavanlaisesti:

1. Tapa se.
2. Odota sopivaa hetkeä.
3. Hyökkää vaikka satuttaisit itseäsi.

Joskus järki kerkeää väliin ja muistan, että olen laittanut hyttysrasvaa myös korviin. Kuitenkin, sängyssä pyörittyäni, kuumassa Intian yössä jo muutaman tunnin hiestä tahmeissa lakanoissa, tappajan rooli saa minusta yliotteen. Tunnen olevani kuin Brad Pitt Seven elokuvassa. Tarpeeksi provosoituna minustakin tulee murhaaja: hyttysmurhaaja.

Ahimsa, väkivallattomuus, ei rajoitu vain fyysiseen väkivaltaan. Se koskettaa myös ajatuksiamme. Kun ajattelemme pahaa toisista, syyllistymme ahimsan periaatteen rikkomiseen. Kun ajattelemme pahaa itsestämme, toistuu sama virhe. Tämä ja hyttysen murha mielessäni pelkään, että ahimsa ei olekaan mahdollista. Rauhoitun kuitenkin muistaessani, että elämän kehitysrataa mennään eteenpäin tai taaksepäin. Tai voihan sitä polkea paikallaankin. Jooga auttaa eteenpäin ja mahdollisuus positiiviseen muutokseen löytyy aina. Kunhan pidän tämän mielessä ja jatkan harjoittelua, on siis toivoa, että jonain päivänä pääsen irti murhanhimostani.

Kapha prakriti altistaa flunssalle

Tassa linkki uuteen saksalaiseen tutkimukseen, joka todistaa taas erään iki vanhan ayurvedan tunnistaman totuuden, eli flunssa tarttuu toisiin helpommin ja se riippuu geneetiisestä perimästä. Kapha prakriti/kehomielityyppi altistaa ihmisen hengitystie-elin sairauksiin. Prakriti tulee perimänä joko äidiltä tai isältä. Teksti on englanniksi.

http://www.helmholtz-hzi.de/en/news_public_relation/press_releases/view/article/complete/the_host_makes_all_the_difference/

Kapha nousee myös tiettyihin vuodenaikoihin, varsinkin keväällä. Se aiheuttaa nuhaa, yskää, allergioita ja limantuotantoa. Se saattaa myös aiheuttaa masennusta ja sitä kuuluisaa kevätväsymystä. Keinoja kaphan nujertamiseksi on monia ja niitä loytyy kun käytte katsomassa Kimalluksen Harmonia osastolta alla olevat linkit. Mausteita saa käyttää mielin määrin. Jos mausteet ei maistu voi käydä ostamasta Intia kaupasta Hajmolaa ja ottaa sitä kaksi tablettia ruuan jälkeen. Ruokavalion lisäksi muistakaa liikkua paljon ja pysyä lämpimänä.

http://www.kimallus.fi/?page=7812379&id=4091964

http://www.kimallus.fi/?page=7812379&id=1134353

Hauskaa kevättä!

Anu