Kimalluksen blogit

Facebookin tuho

Facebook jaksaa puhuttaa kaikkialla ja ihmekös tuo, kun tässä vaiheessa ne pahimmatkin vastustajat alkavat käännellä takkejaan ja liittyä vähän äänin tuohon maailmanlaajuiseen yhteisöön. Mäkin olin sellainen vastustaja joskus aikoinaan, vaan johan tuolla on kohta pari vuotta kirjoilla oltu, vaikka niin kovasti paikkaa parjasinkin. ;) Ja jos totta puhutaan, niin se ei ole itse Facebook, joka koukuttaa, vaan ne ihmiset, jotka siellä pyörivät ja paikkaa aktivoivat. Kaikenlaiset minipelit ovat ehdottomia suosikkejani (Bejeweled Blitz ja Wordscraper roxor!), mutta eipä niissäkään ole ideaa, ellei ole sitä kaveripiiriä, jota samat pelit kiinnostavat ja joita vastaan voi kilpailla.

Ai niin ja joiden tekemisiä ja sanomisia voit vakoilla. Sehän on toki nykymuotoisen Facebookin pääidea: voit pysyä kärryillä tuttujesi elämästä joutumatta sen vertaa vaivautumaan, että ottaisit itse heihin yhteyttä ja kysyisit mitä heille kuuluu. Facebookin avulla saat ne kuulumiset omalle ruudullesi aivan tuosta vain - ja vaikket niitä haluaisikaan. Onneksi naamiksesta löytyy myös "ignooraustoiminto" eli kaikkien henkilöiden tilapäivityksiä tai muita julkaisuja ei ole pakko lukea ellei halua. Näppärä toiminto, voin vannoa. ;) Mutta niin, yksin et Facebookista huvia irti saa, joten jos olet koko ikäsi ollut yksinäinen susi tai muuten vain epäsosiaalinen, ei Facebook ole sua varten ja voit jatkaa autuaan naamatonta elämää jäämättä paitsi yhtikäs mistään.

Mutta niin, tunnetun väittämän mukaan mikään ei ole ikuista, joten tähän olettamukseen nojaten yhdysvaltalainen PC World -niminen tietokonealan lehti listasi ne todennäköisimmät syyt ja yleisimmät valituksen aiheet, joiden vuoksi Facebook lopulta kaatuu. Kauppalehti.fi:n muutaman päivän takaista suomennosta siteeraten heitän jälleen julkisuuteen ne omat ajatukseni aiheeseen liittyen.

1. Facebookin superkäyttäjät vaihtavat Twitteriin.

Facebookin suola on jatkuvasti profiiliaan päivittävät käyttäjät, mutta moni heistä on hyppäämässä Twitteriin, toiseen yhteisöpalveluun. Twitter on käyttäjäkokemukseltaan mobiilimpi kuin Facebook, vaikka Facebookiakin voi päivittää matkapuhelimella. Twitterin päivittäminen viittaa siihen, että käyttäjä kirjoittaa viestejä tehdessään jotain hienoa ja tärkeää. Facebookia taas usein päivitetään tietokoneen ääressä.

No niin. Ensinnäkin mähän olen kirjoilla myös Twitterissä. Toisekseenkin en ole pitkään aikaan törmännyt niin epäkiinnostavaan palveluun, kuin se on. Mä olen nörtti. Viihdyn tietokoneeni ääressä niin töissä, koulussa kuin kotonakin, vaikken kaikkea aikaa koneella vietäkään. Puhelimeen kosken nykyisin vain soittaakseni tai vastatakseni puheluihin ja viesteihin tai kuvatakseni valokuvia. Rehellisesti sanottuna käytän puhelintani useammin kamerana kuin yhteydenpitovälineenä, joten miksi ihmeessä haluaisin ykskaks käyttää sitä sijaintini ja tekemisteni ilmoitteluun kera Twitterin? Myönnän, että saatan päivittää Facebook-tilakseni "xxx aikoo syöda pizzaa", eli jotain täysin turhanpäiväistä, mutta en tosiaankaan jaksa kertoilla kuulumisiani mikäli mulla on oikeasti jotain kunnon tekemistä, eli olen vaikkapa konsertissa taikka matkalla jäähallille. Kun mä teen jotain "hienoa ja tärkeää", en todellakaan tunne pakottavaa tarvetta informoida siitä heti muillekin. Ei se "xxx aikoo syödä pizzaa" kuulosta yhtään sen jännemmältä, vaika sen lukisi Facebookin sijaan Twitteristä. ;)

Ja miten niin Facebook-pelien pelaiaminen kotosalla on yhtään sen nolostuttavampaa kuin suosikkiartistinsa livekeikan seuraaminen kännykkä käteen liimautuneena? Mun mielestäni jälkimmäinen kuulostaa paljon addiktoituneemmalta ja sitä kautta säälittävämmältä käytökseltä, kun siitä Twitteristä ei päästä eroon edes silloin, kun tapahtuu jotain todella ikimuistoista... "Missä olit, kun Madonna heitti Suomen keikkansa?" "Madonnan keikalla päivittäen Twitteriä". Just.

2. Facebookia eivät käytä ihmiset, joilla on oikeasti elämä.

Yhä useampi Facebook-käyttäjä on sitä mieltä, että mitä enemmän ihminen pyörii Facebookissa, sitä vähemmän tapahtuu käyttäjän elämässä. Ilkeästi voisi sanoa, että vain tylsillä ihmisillä on aikaa kertoa kavereilleen, että työpaikkalounas oli oikein makoisa.

Ilkeästi voisi sanoa, ettei saman "lounasuutisen" päivittäminen Twitteriin ole yhtään sen coolimpi teko. Ja mitä ylipäätään ihmisen elämässä pitäisi tapahtua, jotta kaikki sen hyväksyisivät? Sehän on fakta, että teet mitä lystäät, löytyy jostain aina joku, jonka mielestä teet kaiken väärin ja olet tylsä idiootti. Enpä ole ennenkään välittänyt siitä, mitä ne muut naamailijat musta ajattelevat. Tai ylipäätään muut ihmiset. Mä olen mä ja jos ei kelpaa, niin etsikää aivan vapaasti itellenne parempaa seuraa.

3. Ihmisillä on yleensä hyvä syy vieraantua vanhoista ystävistään.

Facebookin viehätys oli aluksi siinä, että sen avulla on helppo ottaa yhteyttä ihmiseen, jota ei ole tavannut pitkään aikaan. Lukiessaan vanhojen tuttujen viestejä usein muistuu mieleen, miksi alunperin vieraantui vanhasta kaverista.

Noh, tämän allekirjoitan melkein täysin. Pieni horjunta mielipiteessä johtuu yksinkertaisesti siitä, että on olemassa esim. ne naapurustossa asuneet lapsuudenkaverit, jotka muuttivat vanhempiensa mukana kauas pois ja joiden kanssa yhteydenpito katkesi tapaamisen mahdottomuuteen, ei välien tulehtumiseen. Yhteydenpito tällaisten kavereiden kanssa hiipui siis täysin luonnostaan. On tietysti  käsittääkseni melko harvinaista, että tällaisten ihmisten kanssa ystävystyttäisiin uudelleen Facebookin kautta, koska kemiat eivät välttämättä kolahda enää samoin kuin kakarana, mutta harvemmin heidän tilapäivityksiinsä ärsyyntyykään. Ja jos ärsyyntyy, aina on olemassa se kuuluisa ignore-asetus.

4. Ihmisillä on liian paljon Facebook-kavereita.

Moni Facebook-käyttäjä on haalinut niin paljon kavereita, ettei pysty enää viestittelemään rehellisesti ajatuksistaan. Ennen käyttäjä pystyi vilpittömästi kirjoittamaan vihaavansa työtään, mutta entä nyt kun oma pomo on Facebook-kaveri. Kommentteja pystyy tosin säätämään yksityisyysasetuksin, mutta omien aivoituksien rajaus suurelta kaveriryhmältä ei tunnu järkevältä.

Mä olen kannattanut aina rehellisyyttä, mutta myöskin ennakointia ja maalaisjärjen käyttöä. Tuskin siis laukoisin missään  muuallakaan todella tulenarkoja mielipiteitä, ellen olisi valmis seisomaan sanojeni takana. Liioitella saatan, mutta pyrin tekemään sen helposti havaittavissa oleva huumorinkukka suupielessä. Niin ja jos mä vihaisin työtäni, vaihtaisin työpaikkaa enkä aukoisi päätäni Facebookissa, jossa tuollaisista mielipiteistä olisi vain haittaa. Vai onko se edes haitta, että saa potkut, jos tosiaan vihaa työtään? ;)

5. 25 faktaa -listat.

Muutama vuosi sitten Facebookissa täytettiin lukemattomia listoja suosikkiharrastuksista, -elokuvista ja musiikkikappaleista. Sen jälkeen suosiossa oli kirjoittaa 25 kohtaisia muistiinpanoja itsestään. Uusin villitys on täyttää kyselyitä. Mitä tämän jälkeen on enää kerrottavaa?

Tuskin mitään, mutta pitäiskö edes olla? Itsestäni kertominen ei ole päätavoitteeni Facebookissa. Se on vain suosittu paikka, jossa on helppo pitää yhteyttä tuttaviinsa. Jos joku muu paikka olisi tuohon tarkoitukseen sopivampi, käyttäisin sitä. Twitter taasen on tarkoitettu aivan erilaiselle käyttäjäryhmälle - trendikkyyteen pyrkiville kännykkäaddikteille - joten en usko vannoutuneiden nettinörttien siirtyvän naamiksesta ainakaan sinne. Joku muu samankaltainen tietokoneorientoitunut palvelu saattaa tietysti syrjäyttää naamiksen, mutta siinä nyt ei olisi mitään uutta.

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Älä juo mehua, jos haluat pitää hampaasi!

Kääk! Pitihän se arvata, että mehutkin ovat pahasta. Siis appelsiinimehut, jotka ovat melkeinpä sitä ainoaa mehulaatua, jota ite tykkään juoda. Joku omenamehuhan on sieltä ja syvältä enkä kyllä välitä omenoista noin muutenkaan. Tai noh äitin tekemä omenapiirakka on kyllä aika namia... Ai niin, takaisin niihin mehuihin.

Jotenkin olen kuvitellut, että limsa on jollain tapaa paljon pahempi juttu hampaille ja muullekin keholle kuin mehu. Mehujen on toki sanottu lihottavan, elleivät ne sitten ole niitä ns. terveysmehuja, joissa on lähes pikkuvarpaan kokoisia hedelmäpalasia, jotka saavat ainakin mut yökkimään lähes poikkeuksetta. Porkkanamehu on iljettävin kaikista. Terveys ja hyvä maku eivät kulje käsi kädessä ainakaan juomien kohdalla, siis jos mun makuaistiltani kysytään. :D

Ja tuo mehuihin verrattu hampaiden valkaisu ei ole mua suuremmin koskaan mietityttänyt joten eipä tarvitse kummemmin hihkua, vaikkei siitä hampaille haittaa uusien tutkimustulosten valossa koidukaan. En olisi ollut menossa valkaisemaan legojani muutenkaan. Niin kauan kuin niiden väri eroaa post it -lapuista ja pystyn syömään Oululaisen jälkiuunileipää (joka muuten valmistetaan nimensä huomioon ottaen loogisesti kotikaupungissani Lahessa, haha), ne välttävät mulle vallan mainiosti. Appelsiinimehun juontia saatan silti hieman vähentää, nyt kun sen haittavaikutuksista paremmin tiedän. Vesi välttää ruokajuomana aivan yhtä mainiosti etenkin näin kesäisin. Talvella mehutellaan sitten taas vähän enemmän.

Kuva täältä.

Mistä kukin nauttii

Tällä kertaa postauksen aiheena on Kimalluksen (alkuperäinen juttu kuitenkin peräisin Health.comista) artikkeli aiheesta "Miten nauttia kesästä täysin siemauksin?" Mulla heräsi tuosta artikkelista niin monta erillistä (ja eriävää!) ajatusta, että on pakko vääntää niistä merkintä romaanin pituisen kommentin sijaan. ;) Kursivoidut ja osittain lyhennellyt kappaleet ovat siis copypastettuja otteita Kimalluksen artikkelista, omaa tekstiäni tai mielipiteitäni löytyy niiden perästä. Varoitus: tämä juttu on pitkä kuin jonotusaika KELA:n odotussalissa.

Kuivaa vaatteet narulla

Vie siis vastapestyt pyykit riippumaan narulle ulkoilmaan. - - - Jos pelkäät ryppyjä, suorista pyykit heilauttamalla niitä niin, että ne napsahtavat. Halutessasi voit vielä silitellä pyykit suoriksi samalla, kun ripustat niitä narulle.

Pyykkien kuivaaminen narulla on myös ekologinen teko. Pyykkinarun valitseminen kuivausrummun sijaan säästää energiaa yhtä paljon, kuin jos sammuttaisi jääkaapin neljäksi kuukaudeksi.

Enpä viekään. Jos vien, joku iloinen opiskelija kyllä varastaa parhaat päältä, kuten opiskelijatalojen nurkilla usein tapahtuu. Ite asiassa meillä ei taida niitä ulkopyykkinaruja tästä syystä ollakaan. Ei niitä kukaan uskaltaisi kuitenkaan käyttää. Meillä pestään pyykit ihan omassa kylppärissä, oli se sitten kuinka epäekologista tahansa. Ei mulla ole varaa ostella uusia vaatteita varastettujen tilalle ihan joka pyykkäyspäivän jälkeen. Ai niin, ja kuivausrumpua meillä ei käytetä koskaan. Kyseinen vempain kuuluu kuitenkin tulevaisuuden hankintalistalle, kiitos kuivausrummun kissankarvoja poistavan taidon. Pitää vaan ensin saada se isompi kylppäri, jonne sen rummun tunkee. Ilolla maksan sen sähkölaskuni, jos saan edes hetken aikaa nauttia puhtaista pyykeistä, jotka eivät ole jo valmiiksi kissankarvoissa, kun ne vaatekaappiin ripustan

Ja tuosta silittämisestä sen verran, että vihaan silittämistä. Se on siis kaukana  artikkelin mainostamasta nautinnosta. Voisihan se tietysti olla ihan hauskaa kokeilla märkien vaatteiden silittämistä kerrostalon pihalla. Ilman sähköä. Tätä testaankin tulevana viikonloppuna, kuulostaa niin kätevältä! Pyykkien "napsauttaminen" opetettiin mulle jo kakarana, joten sen teen automaattisesti pyykit koneesta ottaessani. Ei sekään vaatteiden rypyttömyyttä takaa. Kaikki on kiinni materiaaleista.

Omaksu keltainen elämääsi

Keltainen, tuo aurinkoisen kirkas väri, edustaa iloa, optimismia ja puhtautta. Mutta jatkuvasti pirteän työkaverin tavoin myös keltainen voi uuvuttaa, joten käytä keltaista säästeliäästi. Kerää kimppu keltaisia kukkia maljakkoon ja seuraa, pidätkö vai inhoatko väriä. Jos luulet keltaisen olevan sävysi, maalaa huoneesta yksi seinä kirkkaankeltaiseksi - ihan siltä varalta, että neljä keltaista seinää voi olla tummempiin sävyihin tottuneelle melkoinen järkytys.

Mulle keltainen edustaa hippeyttä ja erinäisiä kukkia. Kokonaisen seinän muodossa se edustaa maanpäällistä helvettiä. Ostin äskettäin keltaisen kukkakaulakorun, jossa mulle aivan tarpeeksi keltaista yhden kesän tarpeisiin. Se on mielestäni paljon säästeliäämpi tapa käyttää keltaista kuin kokonaisen seinän maalaaminen... Ja mun ei tarvitse hommata mitään kukkia tietääkseni mitä mieltä jostain väristä olen. Vaikka kuinka tykkäänkin narsisseista, en helkatti vieköön ikinä maalaisi seinääni keltaiseksi vain siitä syystä, että sama väri näyttää kivalta maljakossa!

Päästä vartalonmuokkaajat kesälomalle

Jätä vatsaa litistävät korsetit ja takapuolta muotoilevat sukkahousut kaappiin syksyä odottamaan. Kesällä on lupa ottaa rennosti. - - - Muokkaajavaatteiden lisäksi hautaa korkokengät ullakolle, vaihda painava nahkalaukku kangaslaukkuun ja hylkää kaikki musta kesän ajaksi.

Voisin lyödä vaikka vetoa, että korseletteja on taas tässä yhteydessä luultu korseteiksi, sillä aika harva niitä oikeita korsetteja käyttää. Ne ovat keskenään aivan eri asioita siinä missä kumisaappaat ja piikkikorkosandaletit. Korseteissa on paksu, melko joustamaton kangas, nyörikiristysmekanismi (ei missään nimessä vetoketjua!) ja niissä on tukiluut (terästä tai  valaanluuta, jos kunnon korseteista puhutaan), eli ne eivät ole mitään Lindexistä  tai Hönkkämöykästä ostettavia ohutta harsokangasta ja taipuisia muovikeppejä täynnä olevia lörppänöitä, siis korseletteja. Ja miksi ihmeessä hautaisin korkkarit ullakolle? Talvellako niitä avonaisia piikkikorkosardaletteja kuuluu käyttää? Tuntuuhan se lumi ja loska kivalta paljaissa jalkapohjissa, juu.

Mustaa en hylkää ikinä. IKINÄ.

Piristä soittolistaa

Unohda helposti kuunneltava musiikki ja kireä rock. Täytä sen sijaan musiikkisoittimesi lauluilla, jotka palauttavat sinut entisiin kesiin. Esimerkiksi vanhat kesähitit ovat hyvä vaihtoehto.

Nyt en ymmärrä (siis lyön). Eikö juuri helposti kuunneltava musiikki kuulu kesään kuin nyrkki sinne kuuluisaan paikkaan? Pitääkö kuunnella jotain hankalaa? Niin kuin vaikka radioselostusta jostakin niistä lukuisista Suomen ja Ruotsin välisistä lätkäpeleistä, joissa Suomi on ottanut turpiinsa? Sekö sen kesämielen nyt sitten tuo? Vanhojen kesähittien tehon sen sijaan allekirjoitan täysin. Niistähän juttelin edellisessä blogimerkinnässänikin.

Syö tuoretta

Kesällä vastakasvaneet perunat, mansikat ja herneet ryntäävät kauppoihin.

Mä olen nähnyt kaupoissa vain vyötärölaukkuihin ja tennissukat kera sandaalien ryntäileviä kaljamahoja. sekä kurittomia kakaroita. Eväkset ovat pysyneet usemmiten niille varatuilla paikoillaan. PS. Tuoreet suomalaiset mansikat ovat suurta herkkua!

Voita kauna

Verenpaineesi nousee joka kerta, kun ajattelet jonkun tehneen sinulle väärin. Jotta pääset eteenpäin, unohda tapahtuma sekä anna anteeksi. Voit koettaa myös seuraavaa: Kirjoita ylös tapahtuneen jokainen yksityiskohta. Pidä itsellesi juhla, jossa päästät kaunasta irti. Sinetöi kauna laatikkoon ja hautaa se, lähetä se toiselle puolelle maailmaa, polta se, tee mitä ikinä haluat. Parasta on se, että olosi kevenee välittömästi.

Ei kevene. Sen sijaan puristelemalla kaunan kohdetta oikeista paikoista olo helpottuu kummasti!

Muista terveellinen ruokavalio

Vaikka teet mitä, et laihdu. Ongelma saattaa piillä ruokavaliossasi. 

Mitäh?! Miten niin grilliherkut, pizza ja hampurilaiset olisivat muka joku ongelma jollekin? Makkarahan on miesten vihannes ja meikähän on mies. Ainakin verrattuna suurimpaan osaa naisista...

Ota rennosti ja naura

Unohda pitkä tehtävälista ja ole spontaani. Kalenterin tyhjyys auttaa lepäämään ja olemaan onnellinen. Älä anna tehtävälistan masentaa, vaan päätä, mitkä tehtävät todella täytyy tehdä. Elämästä nauttiminen ei ole laiskuutta. Täpötäyden aikataulun sijasta voit mennä vaikkapa elokuviin!

Mitähän mun harjottelun aikaiset pomoni tykkäisivät siitä, kun unohtaisin tehtävälistani ja päättäisin, että töihin menon sijasta lähdenkin rantsuun? Voisin olettaa, että sen jälkeen pientä nörttiä vasta masentaisikin...

Vähennä uutisia

Huonot uutiset ainoastaan ruokkivat ahdistusta. Itse asiassa ne voivat suorastaan masentaa ja edistää negatiivista suhtautumista elämään. Tämän takia on järkevää unohtaa uutiset edes hetkeksi. 

Veri, suolenpätkät ja ruttaantunut pelti ovat elämäni suola! En todellakaan vähennä niistä lukemista yhtään. Uutiset julkkisten suhdesotkuista voisin kyllä jättää syksyyn. Ne masentavat oikeasti ja syksyhän on muutenkin niin masentavaa aikaa.

Piristä kävelyä

Kesäisin kävelylenkit ovat nautittavia jo kauniin ympäristön ansiosta. Miten saisi kävelystä vielä enemmän irti? Lisää intervalleja eli lyhytkestoisia korkean sykkeen harjoituksia. Esimerkiksi kävellessä välillä voi intoutua juoksemaan. Kalorit palavat ja mieli paranee, joten stressi parhaimmillaan unohtuu jonnekin polun mutkaan.

Mä jotenkin käsitin, että artikkelin tarkoitus oli kertoa, kuinka kesästä tehdään "nautittava", ei hikinen tuskien taival. Mun mieleni kevenee uimalla, ei tekemällä hikiharjoituksia, ja sehän on moneen kertaan todistettua, että uiminen on hiton tehokas laji, vaikkei sitä tehdessä hikoilla tarttekaan. Siis uidessa.

Että näin tänään. Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Michael Jackson on kuollut

En ollut uskoa uutista, jonka töihin saavuttuani työkavereiltani kuulin: Michael Jackson on kuollut eilen ilmeisesti sydänkohtaukseen. Tokihan ne kaikkien julkkisten kuolemia seuraavat huhut lääkkeiden yliannostuksestakin lähtivät hetimiten liikkeelle eli aivan täyttä varmuutta aivan tavallisesta sydänkohtauksesta ei vielä ole. Oli kuolinsyy loppujen lopuksi mikä hyvänsä, oli Michael vasta 50-vuotiaana aivan liian nuori kuolemaan. Hän oli aikeissa aloittaa ensi kuussa 50 keikan mittaisen comeback-kiertueen ja oli taatusti aivan innoissaan tiedossa olevista esiintymisistä. Siinähän Michael oli tunnetusti parhaimmillaan: spektaakkelimaisten lavasteiden ja lavashown keskipisteenä, faniensa ympäröimänä ja palvomana.

Michael Jackson ft. Janet Jackson - Scream (HIStory, 1995)

Niin, ihan kuka tahansa juuri kuollut julkkis ei aiheuta mussa tunnetta, että "nyt on pakko blogata aiheesta!" Michael on luonnollisesti poikkeus, jonka moni ymmärtää erikseen selittelemättä. Vuoden 1983 tuotoksena olen ollut juuri sen aikakauden lapsi, jona Michael oli todella suuri nimi ja jota kuultiin radioissa aivan eri tahtiin kuin 1990- ja 2000-lukujen hiljaisempina vuosina, joina Michael on kiinnostanut mediaa lähinnä vain negatiivisten asioiden kautta: onhan hän kuulu kummallisista kauneusleikkauksistaan, pedofiiliskandaaleistaan sekä kulissiliitoiksi arvelluista naissuhteistaan Debbie Rowen ja Lisa-Marie Presleyn - Elviksen tyttären - kanssa.

Michael Jackson - They Don't Really Care About Us (HIStory, 1995)

Joskus siinä ennen peruskoulu-urakkani aloittamista mulla oli hyvä ystävä, joka oli todella fanaattinen Michael-fani. Viimeistään ystäväni siivellä tulin kuunnelleeksi kyseisen artistin musiikkia ja tokihan sellainen menevä ja ainutlaatuinen, selvästi Muumi-humpasta erottuva musiikki, lastakin kiinnosti. Tuohon aikaan MTV:kin pyöritti vielä musavideoita surkeiden realitysarjojen sijaan, ja tulihan niitä Jacksonin musavideoita tuijoteltua aina yhtä suurella innolla. Jackon videot olivat jollain tapaa aivan poikkeuksellisen kiehtovia. Musiikki oli vetävää ja videoissa tapahtui jännittäviä asioita: Thriller oli idealtaan todella kiehtova, Beat It muuten vain tarttuva, Stranger In Moscow tunnelmaltaan suorastaan pysäyttävä, You Are Not Alone äärimmäisen kaunis, HIStory päähän jumittuvaa hittimateriaalia ja Black Or White - noh, voiko se videon lopun ihmiskasvojen loputon toisiinsa sulautumistrikki unohtua kenenkään mielestä? Sitä samaa nokkeluutta tuijotan edelleen vallan haltioissani, vaikka paljon erilaisia teknisesti laadukkaampia videotrikkejä olen tähän ikään mennessä jo nähnyt. Michael tiesi, mikä vetoaa yleisöön ja tätä vainua seuraten varmisti paikkansa viihdemaailman historiassa.

Michael Jackson - Earth Song (HIStory, 1995)

Millainen suhde teillä muilla on Michaelin musaan ja persoonaan? Ja miten hänen kuolemastaan kuuleminen on säväyttänyt teidän arkeanne? Mikä Michaelin biiseistä on vaikuttanut teihin kaikkein eniten?

Kesäfiilis ja kuinka sen voi saavuttaa

Mikä tekee aidon kesäfiiliksen? Vaikka voisi luulla, ei sen saavuttamiseen tarvita välttämättä lomaa. Oma kesäfiilikseni syntyy pienistä, hyvin perinteisistä ja arkipäivisistä asioista.

Kesäfiilis on osa sitä hetkeä, kun herää aivan liian kirkkaaseen aamuaurinkoon, jota sälekaihtimet eivät pysty unestani erottamaan. Jopa huonosti nukutun yön jälkeen herääminen on paljon helpompaa kuin talviaamuna, jolloin päivän valoisinkin hetki kalpenee kesäisen aamunkajon rinnalla. Työaamutkin sujuvat aivan eri tapaan kuin talvisin, kiitos auringonpaisteen tarjoaman energiapotkun.

Myös pukeutumisella on väliä. Eräs tuttuni pukeutuu kesäisinkin lähes pelkästään pitkiin farkkuihin, samoihin joihin talvellakin. En ymmärrä häntä tuossa suhteessa lainkaan! Kun on lämmin ellei jopa suorastaan kuuma, pukeudutaan hameisiin, mekkoihin, shortseihin ja capreihin, ei tukahduttaviin talvitamineisiin! Mitä sitten, vaikkei se kroppa olisikaan timmi kuin bikinimallilla tai 16-vuotiaalla teinillä? Miksi kaikkien kuuluisi näyttää samalta? Jokaiselle löytyy kyllä ne kevyet ja kauniit kesävaatteet, joiden kanssa kehtaa temmeltää niin kaupungissa, rannalla kuin mökilläkin. Ei kenenkään tarvitse makkarankuoreen mahtua sen enempää kuin verhoutua puolijoukkuetelttaankaan.

Ja mikä ihmeen juttu se on, ettei mekkoja muka voi käyttää, elleivät jalat ole tarpeeksi ruskettuneet? Miten ne muka ruskettuvat, elleivät sitä jalat paljastavaa hametta tai muuta vastaavaa vaatekappaletta käyttämällä? Ankeilla ja pahanhajuisilla rusketusvoiteilla, jotka tekevät ihmisesta useimmiten oranssin kuin ruskean? Siinähän se kesä meneekin mukavasti kylppärissä rusketusvoiteiden kanssa läträillessä, kun samaan aikaan kaverit ovat hankkimassa oikeaa ja kaunista rusketusta (kera aurinkosuojan, toki), ihanasta kesästä kieliviä pisamiansa ja niitä vielä vuosien päästä huvittavia kesämuistojansa perinteiseen tapaan ulkoilemalla. Mistä ikimuistoisesta sinä vanhana ja auringon välttelemisestä huolimatta ryppyisenä vanhainkotikavereillesi kerrot, kun he muistelevat haikeina kesiään? Parhaimman tuoksuisesta rusketusvoiteesta? ;)

Niin, se ulkoileminen. Mikä on oikeasti parempaa kuin lähteä pihalle auringon paistaessa? Jos olet töissä ja mahdollisuus on, tee sadekelillä vähän pidempää päivää, jotta voit sitten aurinkoisena päivänä livistää vapaa-ajanviettoon vähän normaalia aikaisemmin. Piristää arkea ihan taatusti!

Kesäfiilisen tekevät myöskin suosikkibiisit monen vuoden takaa, niin menevät melodiat kuin vähän haikeammatkin sävelet. Parhaat kesämusakiksit saan ite autoillessani: ikkuna auki, käsi rennosti ovea vasten, lempibiisit vähintään sen viisi tasoa normaalivolumea korkeammalta soiden ja helppoja fraaseja mukana laulellen - niin, siis sillä lauluäänellä, jota mulle EI ole suotu. :D Täytyy muuten vinkata suht' uusista biiseistä yksi, joka taatusti sopii kyseisen kaltaiseen kesäautoiluun: Lady Gagan Starstruck. Se on niitä biisejä, jotka kaikessa kliseisyydessään ja amismaisuudessaan on aivan järkyttävän hyvää autoilumusaa. Ja hei, basso ja ysärivibat merkkaavat noissa hommissa eniten. ;) Amorphikset, Children of Bodomit, Entwinet ja muut vastaavat sopivat paremmin kotisoittoon ja festareille - niin, tai lenkkeilyä vauhdittamaan. Tai niihin lukemattomiin angstipäiviin, joita talvella kyllä piisaa!

Toinen mainio kesäbiisiksi soveltuva kipale on Armin van Buurenin ja Sharon den Adelin eli alankomaalaisten dance- ja metallistarojen yhteisveto In and Out of Love, jonka linkitin tähän loppuun. Jos tanssijalka ei tämän tahtiin vipata, vika ei ole ainakaan ite biisissä. ;p

Kuva täältä.