Kimalluksen blogit

Osta usein ja säästä silti satasia!

Nainen on perso vaatteille. Piste. Tästähän ei keskustella. Nainen haluaa jättimäisen vaate- ja kenkähuoneen, jossa on kaikkea. Harmi vaan, ettei sieltä koskaan löydy juuri sitä yhtä tiettyä asun osaa, jota hän tulevan viikonlopun bileisiin tarvitsee. Töihinkin tarvitsisi tietysti sen virallisemman liituraitahameen ja siihen sopivat edustusavokkaat, ja lenkkipolulle uudet vähän paremmat verkkarit, kun ne vanhat tuli ostettua jo vuosi sitten ja markkinoille on nyt tullut tosi kivoja uusia värejä ja malleja. Naisella on aina tekosyy takataskussaan, kun tekee mieli vähän tuhlailla johonkin nättiin.

Kimalluksen Kauneus ja tyyli -keskusteluosiossa jutellaan parhaillaan siitä, kuinka paljon ihmiset laittavat rahaa vaatteisiin yhden kuukauden aikana. Mä olen aina ollut melko pihi tapaus. Jätän usein kivankin vaatteen ostamatta, jos se maksaa mielestäni aivan liikaa.  :p Tilanteeseen ei vaikuta se olenko päivätöissä vaiko kokopäiväinen opiskelija. Ainoa mikä muuttuu, on se hintataso, jota milloinkin pidän kalliina tai soveliaana budjetilleni. Tiliä en ole koskaan laittanut sileäksi palkka- tai tuenmaksupäivän koittaessa, koska mikään ei kuulosta pihin korviin pahemmalta kuin rahallisen turvaverkon puuttuminen. Tiedän useita ihmisiä, jotka toimivat toisin eli ostavat kaiken, mihin rahat riittävät ja ovat viimeistään loppukuusta tuskissaan, kun budjetti ei  veny edes ruokaan. On sanomattakin selvää, että nämä ihmiset ovat suorastaan kauhuissaan hetkinä, jolloin sattuu jotain täysin yllättävää eli he hukkaavat puhelimensa tai muussaavat autonsa etupuskurin kulman pienessä risteyskolarissa. Tuollainen elämäntapa ei sovi mulle lainkaan, sillä tykkään varautua kaikkeen mihin suinkin pystyn, oli kyse sitten mistä elämänalueesta tahansa.

Jos joku nyt kuvittelee, että kuljen samoissa rytkyissä vuodesta toiseen, erehtyy pahemman kerran. Ostelen uusia vaatteita usein jopa viikoittain, mutten shoppailekaan yleensä nuorisovaateketjuja tukien, vaan kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa. En osaa tarkalleen ottaen sanoa missä vaiheessa se aggressiivisin kirppiskärpänen oikein puraisi, mutta nykyään olen suorastaan addiktoitunut kyseisten paikkojen kiertelyyn. Ja miksen olisi, sillä vasta toissapäivänä sovittelin uudenkarheaa Vilan liituraitapaitaa, joka maksoi vain hassut neljä euroa! Harmi, että se oli mulle hieman liian väljä, joten jäi mokoma ostamatta. :( Olen kuitenkin ilolla laittanut merkille, että kirppisten suosio ja arvostus kasvaa vuosi vuodelta. Vielä vuosikymmen takaperin kirppiksillä käymistä voitiin helposti verrata kaatopaikan tonkimiseen, mutta nykyisin jopa julkkikset intoilevat tuosta uudesta muodikkaasta harrastuksestaan. Mikä onkaan mahtavampaa kuin ostaa kolme paitaa, pari hametta ja yhdet kengät, kun yhteishinta pysyy 20 euron alapuolella. Tuolla hinnalla kun harvoin saa edes kesämekkoa Hennesin kaltaisen "halpisketjun" rekistä, vaikka sen saman hameen voi ahkeralla kiertelyllä löytää hyvinkin pian paikallisen kirppiksen tangosta parilla eurolla ja pahvinen hinta vielä pesulapusta roikkuen. Tätä on sattunut mulle henk.koht. useampaan kertaan. :p

Eli minkä verran mulla kuluu kuukausittain rahaa vaatteisiin ja kenkiin? Tarkkaa arviota mun on täysin mahdotonta tehdä, mutta pidän puolivillaista kirjaa kirppisostoksistani ja sen perusteella voin tehdä seuraavanlaisen yhteenvedon viimeisimmän 30 päivän aikaisista kenkä- ja vaateostoksistani (huom, kaikki siis kirppikseltä ostettuja!):

Vaatteet: (hameita ja paitoja): 5 kpl, yht. 10 e

Kengät: 1 kpl, 3 euroa

Kengistä mainittakoon, että ne olivat merkiltään Vagabondit eli eivät tosiaankaan sitä halvinta markettikamaa, vaikka halvalla ja käyttämättöminä eteenpäin myytiinkin. Kirppiksiltä löytää siis puoli-ilmaiseksi myös uusia  tai vähänkäytetttyjä merkkituotteita, kunhan muistaa olla tarkkana ja kierrellä eri paikkoja ahkerasti. :) Viime kuun kirppisvaateostoksiin "tuhlasin" siis huimat 13 euroa eli vähemmän kuin viime viikonloppuna perinteisestä kaupasta ostamiini "alennushintaisiin" capreihin, jotka maksoivat yksinään sen 15 euroa tai ballerinoihin, jotka myöskin alen jälkeen kustansivat edelleen suunnilleen noiden caprien verran, vaikka eivät kuntotasoltaan eronneet millään tapaa kirppikseltä ostamistani kengistä. Kyllä se myymäläsovittelukin sen oman jälkensä kenkiin ja vaatteisiin jättää, olivat ne statukseltaan kuinka uusia tahansa. Vieläkö joku ihmettelee, miksen enää innostu, kun jossain hehkutetaan sesonkialea tai muita vastaavia täysin turhanpäiväisiä halvennuskampanjoita? :D Eli juu, viime kuun vaate- ja kenkäostosteni yhteishinnaksi tuli noin 43 euroa, josta 30 euroa meni kahteen "oikeasta kaupasta" ostamaani tuotteeseen, 13 euroa viiteen paitaan, hameeseen ja yhteen pariin nahkakenkiä...

Merkinnän kuvitus koostuu tämän vuoden kirppiskenkälöydöistäni, joista kaikki ovat aitoa nahkaa. Ylimmistä Bronxeista maksoin 5 euroa, alimmista X-IT:eistä 2 euroa ja keskimmäisistä saappaista 7 euroa, joka oli muuten yksi kovimmista kirppiskengistä koskaan pulittamistani hinnoista. Jos mun kaltaiseni arviolta noin 50 kenkäparia omistava kenkäfriikki ostaisi kenkänsä uusina Andiamosta tai Aleksi 13:sta, olisin ollut vararikossa jo useita vuosia aiemmin. :p

Luuserit lavalla

Uskomatonta, mutta totta: Waldo todellakin JÄI viimeiseksi viisuissa! En olisi uskonut, sillä finaalissa oli muutama todella surkea esitys, jotka eivät todellakaan olisi ansainneet suurempaa pistemäärää kuin suomalaiset. Ja se karmaiseva Ruotsikin, voi elämä. Miksi ihmeessä laittaa oopperalaulaja laulamaan biisiä, joka ei ole kokonaisuudessaan oopperaa? Eihän se mies...ei kun nainen osannut laulaa kevyempää osuutta millään tapaa kelvollisesti.  x)

Yleisesti ottaen viisujen taso oli tänä vuonna harvinaisen kova. Esityksiin ja esiintyjien laatuun oli panostettu aivan toisella tapaa kuin vielä muutama vuosi sitten, joten ihan ilolla Norjan voitonjuhlia seurasin. Itse asiassa Norja oli yksi suosikeistani, joskaan en osannut missään vaiheessa sitä ehdotonta ykkössuosikkiani valita. Myöskin Viron vaikuttava biisi sykähdytti, samoin mm. Kreikan hupaisa eurodanceveto ja Islannin heleä-ääninen pellavapääneiti. Heidän eväillään ei sitä voittoa kuitenkaan herunut. Mutta joo, se niistä kisoista sitten taas seuraavaksi vuodeksi.

Sitten vielä näin loppuun tiedoksi, että tämän tuoreen Hajatuksia-blogin voi tilata nyt myös tuolta Blogilistalta, jos tekee mieli palailla astialle vähän useamminkin. Elikkä tilauspaikka löytyy helpoiten suoraan tästä. Käykääs ihmeessä klikkailemassa, jos kiinnostaapi! :)

Euroviisut - tuo aikuisten hiekkalaatikko

Ensialkuun käsi pystyyn: kuinka moni seuraa vuosittain järjestettäviä Euroviisuja?

o/

On suunnaton häpeä, jos erehtyy myöntämään julkisesti pitävänsä Euroviisujen kaltaisesta hömppämusikaalista. Pidän kuumottavasta häpeän tunteesta, joten tunnustan auliisti olevani osa viisujen vakkarikatsojakuntaa.

Kyseisillä "laulu"kisoilla ei ole kai koskaan ollut mitään tekemistä musiikillisen kilvoittelun kanssa. Kyseessä on enemmänkin valtioiden välinen nuoleskelufestari, jossa lähes poikkeuksetta lahjotaan naapurimaan ehdokasta pisteillä, joita se ei ole ansainnut. Kirjoittamattoman säännön mukaan esimerkiksi Viron on pakko antaa vähintään se 8 pistettä Venäjälle ollakseen varma, ettei kohta jossain päin kotikontuja jonkin sortin ikävä yllätys naamalle läjähdä. Sama pätee Suomeen ja Ruotsiin, Kreikkaan ja Maltaan + kaikkiin muihin finaaliin asti yltäneisiin kisaajamaihin. Pisteitä ei anneta esityksen, vaan maantieteellisen sijainnin sekä poliittisten toimien perusteella. USA:aa Bushin aikaisissa sotatoimissa avustanut Iso-Britannia jäi vuonna 2003 täysin pisteittä, mikä onkin enemmän kuin tarkka osoitus viisujen todellisesta luonteesta. "Musiikki yhdistää maailman". My ass.

Suomi ei tänä vuonna voittajaksi selviydy, mikä nyt sinällään ei ihme olekaan. Lordin voitto oli ihme, viimeiseksi jääminen sen sijaan ei olisi. En kuitenkaan usko niin huonoon menestykseen, sillä Waldo's People, tuo 90-luvulta asti muakin hyräilyttänyt eurodancepoppoo, veti semifinaalissa niin kovan shown, ettei sillä VOI jäädä valkoisissa housuissaan loikkivien limanuljaskabodareiden ja miehen näköisten ruotsalaistrans..naisten jalkoihin. Ei vaan voi!

Eli muistakaas hilata ahterinne TV-ruutujen ääreen lauantai-iltana muistaakseni kello kymmenen maissa ja nauttikaa täysin siemauksin (ja juomalasein) hulvattoman kummallisista esityksistä, jollaisia ei Euroopan ulkopuolella nähdä. Ai niin ja oikein mukavaa viikonloppua myös! :)

Kuva täältä.

Päivän nykäisy

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa uuden blogin taival kuin ruotimalla Matti Nykäsen edesottamuksia, jotka eivät siis todellakaan kuulu mulle millään tapaa. Jos totta puhutaan, niin en ole enää vuosikausiin jaksanut hämmästyä Matin lennokkaista tekosista. Matti on Matti, eli häneltä voi odottaa aivan mitä tahansa. Matilla on Seiskassa oma "luottotoimittajansa" Kai Merilä (se, joka muistaa aina mainita erikseen olevansa Matin "luottotoimittaja"), joka on useimmiten tapahtumapaikalla jo kauan ennen virkavaltaa. Siinä sitä on viriili pesti, josta ei vauhtia puutu! Melkein kateeksi käy. Ja mikäs siinä, jos Matti kera Mervin tykkää elämäänsä sensaatiolehdissä retostella. Onpahan ainakin mummoilla puuhaa, kun kilpaa juoksevat joka torstaiaamu lähikauppaan lehteään ostamaan ja riittääpä työpaikkojen kahvipöytiinkin mielipiteitä herättävää keskusteltavaa vuodesta toiseen. Kansamme suureksi onneksi Matti saa itseään koskevista lehtijutuista palkkaa, jonka avulla voi sitten rahoittaa niitä uusia jänniä tempauksiaan.

On aivan selvää, ettei Matista yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Hän tuntuu lähes yksin pyörittävän pientä laman kourissa kompuroivaa Suomea urakkatyöllistäessään poliiseja, lääkäreitä, toimittajia, valokuvaajia, muusikoita, elokuvantekijöitä, portsareita, taksikuskeja ja monia muita hienojen ammattikuntien edustajia. Matti pitää Suomen liikkeessä ja tekee sen pelkästään olemalla oma kiinnostava itsensä. Kuka muu meistä pystyy samaan?

Tämän päivän Iltalehti tietää kertoa, että Nykäsillä on ilmeisesti eilen torstaina harjoitettu vähän rajumpaa rakkautta, jonka seurauksena mäkilegendan vaimo Mervi hakee jälleen kerran eroa silmäkulmaansa pidellen. Tällä kertaa hän mahtaa olla tosissaan, sillä eikös se vanha kaikkien hyvin tuntema sanontakin kuulu, että "14. kerta toden sanoo"? Kyseessä on tosiaankin jo 14. kerta, kun Nykäsillä on ero vireillä, mutta eiköhän pariskunta kuitenkin vielä muutamaan kertaan sovinnon saavuta, jotta se 20 erohakemuksen rajapyykki saadaan sitten joskus (ehkä jo vuoden loppuun mennessä?) nätisti rikki. Yritys näyttäisi ainakin olevan kova, joten pidetääs joukolla peukkuja pystyssä, että kansallissankarimme Matti saavuttaa tavoitteensa. Onhan pariskunnalla sentään aivan ennennäkemätön kyky antaa anteeksi toisilleen. Toisinaan tuntuu, että he sopivat riitojaan kaikkien muidenkin suomalaisparien edestä... Mitä sitten, vaikka toinen raapisikin toiselta silmät päästä toisen hutkiessa puolisoaan takaraivoon rautaisella kynttilänjalalla? Sehän on vain sitä todellista rakkautta, kun osataan antaa toiselle anteeksi, vaikkei hän aina niin täydellinen olisikaan. Right?

Kuva täältä. Huomatkaa toki myös taustalla seisova luottotoimittaja, joka ehti paikalle myös silloin, kun edellistä eroa viriteltiin.

Alkutahdit

Tässä ollaan selvästikin jännän äärellä, sillä mielestäni näin kesän kynnyksellä on enemmän kuin otollinen aika aloitella uutta blogia. :) Blogimaailma on mulle hyvin tuttu entuudestaan, sillä olen blogaillut vuodesta 2005 asti milloin minkäkin teeman tai teemattomuuden tiimoilta ja eri blogisivustojen välillä seilaillen. Tällä hetkellä ylläpidän kahta aktiivista blogia tuolla Bloggerin puolella, mutta jutellaan niistä joskus enemmän, mikäli tarve vaatii. Sen voin toki tässä mainita, että toinen noista blogeista käsittelee perheemme kissoja, toinen taasen (pääosin) tyyliäni sekä valokuvausharrastustani.

Olen aina suorastaan rakastanut luovaa kirjoittamista, joten luonnollisesti myös blogauksesta on näiden viimeisten vuosien aikana muotoutunut yksi rakkaimmista harrastuksistani. Seuraan ja kommentoin aktiivisesti muiden kirjoittamia blogeja, joiden teemat vaihtelevat sujuvasti kevyestä tyylipainotteisesta lukemistosta rankempiin selviytymistarinoihin. Olen siis hyvin kaikkiruokainen ja tämä adjektiivi kuvaa mua myös monen muun asian suhteen. Kiinnostuksenkohteisiini kuuluvat niin korkokengät ja kirppikset kuin jääkiekko ja konsoli/PC-pelaaminenkin. Ja vaikka olen äärimmäisen innokas auringonpalvoja, joka viihtyy loistavasti luonnon helmassa, mut löytää silti luvattoman usein tietokoneen ääreltä nolife-elämää viettämästä.  Olen siis toisin sanoen aika paatunut nörtti, mikä toisaalta on aika ymmärrettävääkin, sillä opiskelen AMK:ssa tietojenkäsittelyä. Hifisteleviä nörttejähän meistä siellä muovataan, ei siitä mihinkään pääse.

Musiikkimakuni seilaa sujuvasti örinämetallin, ysärihittien ja countryn välimaastossa, ja vaikka olenkin syntymätodistukseni mukaan naispuolinen sekä pukeudun lähes pelkästään hameisiin, huomaan usein olevani tietyllä tapaa hyvinkin äijämäinen. Jos saan valita, lähden paljon mieluummin ajamaan cartingia kuin löhöilemään kylpylään. :p Lyhyesti sanottuna tykkään hyvinkin erilaisista jutuista fiiliksestä riippuen ja sen tulette varmasti  musta  myös tämän blogin välityksellä huomaamaan.

Ja mitäs tämä blogi tulee sitten tarkalleen ottaen käsittelemään? Olen aiemmin mainitun tyyliblogini kanssa joutunut melko usein suhteellisen hankalaan tilanteeseen: tiedän, että blogini lukijat ovat kaikkein kiinnostuneimpia tyylipainotteisista jutuista, mutta itse haluaisin silti toisinaan kirjoitella monista muistakin aiheista. Hirveä säntäily aiheesta toiseen karkottaa helposti herkimmät lukijat, joita muut aiheet eivät kiinnosta. Osittain juuri tästä syystä perustin aikoinaan kissabloginkin, joka sai siis luvan keskittyä täysin yksinoikeudella pelkkään kattiaiheeseen ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Tämä uusi Kimallukseen juuri perustettu blogi tulee keskittymään pääsääntöisesti ajankohtaisiin aiheisiin eli erilaisiin päivänpolttaviin uutisiin sekä omiin henkilökohtaisiin havaintoihini ja näkemyksiini liittyen mua ympäröivään maailmaan. Tämähän voi tarkoittaa käytännössä melkeinpä mitä tahansa pinnallisuuksista syvällisyyksiin, mutta homman punaisena lankana toimii henkilökohtainen mielipiteeni ja näkemykseni ajankohtaisista asioista. En siis aio vain listata päivän kuumimpia uutisia ja jättää hommaa siihen. Eihän siinä olisi mitään hauskaa, ellen pääsisi laukomaan omia näkemyksiäni asioista, jotka eivät mulle välttämättä edes kuulu. :p

Tämän blogin kommenttiboksi onkin sitten ihan teidän lukijoiden näkemyksiä varten eli otan mielelläni vastaan myös omistani eriäviä mielipiteitä, kunhan ne esitetään sivistyneessä hengessä. Toki samaa mieltäkin saa aina olla. ;) Elikkä tästä tämä nyt sitten lähtee: blogi täynnä toisistaan hajallaan sinkoilevia ajankohtaisia aiheita ja ajatuksia, siis Hajatuksia!

Kuvat täältä: FreeFoto.com.