Terve.fi-sivustoperheeseen kuuluvat seuraavat verkkopalvelut:
Johtava hyvinvointimedia, joka tavoittaa jo noin 300.000 eri kuluttajaa viikossa. Terve.fi ja sen alasivustot tarjoavat kaiken henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista kiinnostuneille kuluttajille, joilla on entistä enemmän vapaa-aikaa ja halua panostaa arjesta nauttimiseen.
Koko perheen hyvinvointi- ja terveyspalvelu, joka on oman alansa klassikko jo 10 vuoden ajalta. Palvelulla on yli 100 000 eri käyttäjää viikoittain. Tohtorin klinikat ovat tehokas sisältökonsepti hyvinvointimarkkinoijalle ja ne tarjoavat kuluttajille ainutlaatuista ja ajankohtaista tietoa kiinnostavista aihealueista. Klinikoiden sisällöt tuottaa Tohtorin toimitus ja hyvinvoinnin ja terveydenhuollon asiantuntijat yhteistyössä markkinoijan kanssa. Tohtorin hyvinvointi- ja terveysuutiset kiinnostavat kuluttajia päivittäin.
"Suuri suomalainen lääkärikirja" netissä, joka tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon eri sairauksista, oireista ja niiden hoidosta. Palvelulla on yli 100.000 eri käyttäjää viikoittain. Sisältö on lääketieteen asiantuntijoiden tuottama ja tarkastama. Palvelussa on yli 150 sairaudesta tai terveysongelmasta tietoa, potilasohjeita, testejä ja eri tutkimuksia. Käyttäjien omat sairauskokemukset ja potilaskertomukset muodostavat oman yhteisönsä.
Lasten kanssa arjessa elämiseen keskittyvä perhepalvelu, joka on myös lasta haluavien, odottavien ja pienten lasten äitien ykkösmedia Suomessa. Palvelu tavoittaa vanhemmat, jotka eivät tingi perheensä ja lastensa hyvinvoinnista. Monipuolinen ja asiantuntijoiden tuottama sisältö kattaa kaiken odottamisesta leikki-ikäisten ja koululaisten kasvattamiseen. Palvelun keskusteluosiot muodostavat myös tiiviin yhteisön.
Miesten hyvinvointi- ja lifestylepalvelu, joka yhdistää asiantuntevan sisällön, yhteisöllisyyden ja rehellisen suomalaismiehen asenteen. Palvelussa on monipuolinen sisältö niin miehen hyvinvoinnista, liikunnasta kuin parisuhteestakin. Huoltamo.com seuraa ja uutisoi miehen hyvinvointiin liittyviä aiheita päivittäin.
Naisten hyvinvointi- ja lifestylepalvelu, joka on energiaa ja hyvää oloa yhdistettynä vahvaan yhteisöllisyyteen. Palvelu on naisille, joiden ostopäätöksiä ohjaa hyvä ja energinen elämä. Kimallus.fi erooa muista naisille suunnatuista verkkomedioista vahvalla yhteisöllisyydellään ja asiantuntevalla sisällöllä harmonisesta elämästä.
Uudenlainen ruokamedia, joka yhdistää tunnettujen kokkien ja käyttäjien reseptit yhteisöllisyyteen ja ruoanlaittovideoihin. Palvelu tuo tunnetut kokit, ruokaa harrastavat julkisuuden henkilöt ja innokkaat kotona kokkaajat kuluttajat yhteen. Sisällössä ovat merkittävässä roolissa toimituksen ja käyttäjien luomat eri ruokateemoihin keskittyvät virtaaliset keittiöt.
Pudottajat.fi on ilmainen painonhallintapalvelu internetin käyttäjille, jotka ovat kiinnostuneita terveistä elämäntavoista ja painon pudottamisesta hauskalla tavalla - vaikka luoden oman pudotusryhmän!
Tervetunnus on käyttäjätunnus, jota tarvitset Terve Media -lisäpalveluiden käyttämiseen. Tunnuksen rekisteröinti on maksutonta.
Tervetunnusta tarvitset mm. seuraavissa Terve Media -palveluissa:
» Poliklinikka.fi: Kysy lääkäriltä -palvelussa » Huoltamo.com: mm. keskusteluryhmissä, blogeissa, Kysy kaverilta ja Kysy asiantuntijalta -palvelussa » Kimallus.fi: mm. keskusteluryhmissä, blogeissa, Naisilta naisille ja Kysy asiantuntijalta -palvelussa » Pudottajat.fi: Pudottajat -palvelussa » Terkkari.fi: keskusteluryhmissä, Kysy Terkkarilta -palvelussa » Verkkoklinikka.fi: keskusteluryhmissä ja Verkkolääkärit -palvelussa » Helistin.fi: mm. keskusteluryhmissä, blogeissa, Vauvakirjassa, Kahvilassa ja Kysy asiantuntijalta -palvelussa » Terve Rekry: CV:n jättämistä varten
Jos sinulla on jo Tervetunnus joihinkin yllä oleviin palveluihin, niin sinun ei tarvitse hankkia uutta tunnusta.
Jos sinulla ei vielä ole Tervetunnusta, niin voit hankkia sen helposti nyt. Valitse haluamasi tunnus ja salasana sekä anna muutamat perustietosi. Tervetunnus on ilmainen ja voit käyttää samaa tunnusta kaikissa Terve Media -palveluissa. Yksinkertaista!
En ollut uskoa uutista, jonka töihin saavuttuani työkavereiltani kuulin: Michael Jackson on kuollut eilen ilmeisesti sydänkohtaukseen. Tokihan ne kaikkien julkkisten kuolemia seuraavat huhut lääkkeiden yliannostuksestakin lähtivät hetimiten liikkeelle eli aivan täyttä varmuutta aivan tavallisesta sydänkohtauksesta ei vielä ole. Oli kuolinsyy loppujen lopuksi mikä hyvänsä, oli Michael vasta 50-vuotiaana aivan liian nuori kuolemaan. Hän oli aikeissa aloittaa ensi kuussa 50 keikan mittaisen comeback-kiertueen ja oli taatusti aivan innoissaan tiedossa olevista esiintymisistä. Siinähän Michael oli tunnetusti parhaimmillaan: spektaakkelimaisten lavasteiden ja lavashown keskipisteenä, faniensa ympäröimänä ja palvomana.
Michael Jackson ft. Janet Jackson - Scream (HIStory, 1995)
Niin, ihan kuka tahansa juuri kuollut julkkis ei aiheuta mussa tunnetta, että "nyt on pakko blogata aiheesta!" Michael on luonnollisesti poikkeus, jonka moni ymmärtää erikseen selittelemättä. Vuoden 1983 tuotoksena olen ollut juuri sen aikakauden lapsi, jona Michael oli todella suuri nimi ja jota kuultiin radioissa aivan eri tahtiin kuin 1990- ja 2000-lukujen hiljaisempina vuosina, joina Michael on kiinnostanut mediaa lähinnä vain negatiivisten asioiden kautta: onhan hän kuulu kummallisista kauneusleikkauksistaan, pedofiiliskandaaleistaan sekä kulissiliitoiksi arvelluista naissuhteistaan Debbie Rowen ja Lisa-Marie Presleyn - Elviksen tyttären - kanssa.
Michael Jackson - They Don't Really Care About Us (HIStory, 1995)
Joskus siinä ennen peruskoulu-urakkani aloittamista mulla oli hyvä ystävä, joka oli todella fanaattinen Michael-fani. Viimeistään ystäväni siivellä tulin kuunnelleeksi kyseisen artistin musiikkia ja tokihan sellainen menevä ja ainutlaatuinen, selvästi Muumi-humpasta erottuva musiikki, lastakin kiinnosti. Tuohon aikaan MTV:kin pyöritti vielä musavideoita surkeiden realitysarjojen sijaan, ja tulihan niitä Jacksonin musavideoita tuijoteltua aina yhtä suurella innolla. Jackon videot olivat jollain tapaa aivan poikkeuksellisen kiehtovia. Musiikki oli vetävää ja videoissa tapahtui jännittäviä asioita: Thriller oli idealtaan todella kiehtova, Beat It muuten vain tarttuva, Stranger In Moscow tunnelmaltaan suorastaan pysäyttävä, You Are Not Alone äärimmäisen kaunis, HIStory päähän jumittuvaa hittimateriaalia ja Black Or White - noh, voiko se videon lopun ihmiskasvojen loputon toisiinsa sulautumistrikki unohtua kenenkään mielestä? Sitä samaa nokkeluutta tuijotan edelleen vallan haltioissani, vaikka paljon erilaisia teknisesti laadukkaampia videotrikkejä olen tähän ikään mennessä jo nähnyt. Michael tiesi, mikä vetoaa yleisöön ja tätä vainua seuraten varmisti paikkansa viihdemaailman historiassa.
Michael Jackson - Earth Song (HIStory, 1995)
Millainen suhde teillä muilla on Michaelin musaan ja persoonaan? Ja miten hänen kuolemastaan kuuleminen on säväyttänyt teidän arkeanne? Mikä Michaelin biiseistä on vaikuttanut teihin kaikkein eniten?
Mikä tekee aidon kesäfiiliksen? Vaikka voisi luulla, ei sen saavuttamiseen tarvita välttämättä lomaa. Oma kesäfiilikseni syntyy pienistä, hyvin perinteisistä ja arkipäivisistä asioista.
Kesäfiilis on osa sitä hetkeä, kun herää aivan liian kirkkaaseen aamuaurinkoon, jota sälekaihtimet eivät pysty unestani erottamaan. Jopa huonosti nukutun yön jälkeen herääminen on paljon helpompaa kuin talviaamuna, jolloin päivän valoisinkin hetki kalpenee kesäisen aamunkajon rinnalla. Työaamutkin sujuvat aivan eri tapaan kuin talvisin, kiitos auringonpaisteen tarjoaman energiapotkun.
Myös pukeutumisella on väliä. Eräs tuttuni pukeutuu kesäisinkin lähes pelkästään pitkiin farkkuihin, samoihin joihin talvellakin. En ymmärrä häntä tuossa suhteessa lainkaan! Kun on lämmin ellei jopa suorastaan kuuma, pukeudutaan hameisiin, mekkoihin, shortseihin ja capreihin, ei tukahduttaviin talvitamineisiin! Mitä sitten, vaikkei se kroppa olisikaan timmi kuin bikinimallilla tai 16-vuotiaalla teinillä? Miksi kaikkien kuuluisi näyttää samalta? Jokaiselle löytyy kyllä ne kevyet ja kauniit kesävaatteet, joiden kanssa kehtaa temmeltää niin kaupungissa, rannalla kuin mökilläkin. Ei kenenkään tarvitse makkarankuoreen mahtua sen enempää kuin verhoutua puolijoukkuetelttaankaan.
Ja mikä ihmeen juttu se on, ettei mekkoja muka voi käyttää, elleivät jalat ole tarpeeksi ruskettuneet? Miten ne muka ruskettuvat, elleivät sitä jalat paljastavaa hametta tai muuta vastaavaa vaatekappaletta käyttämällä? Ankeilla ja pahanhajuisilla rusketusvoiteilla, jotka tekevät ihmisesta useimmiten oranssin kuin ruskean? Siinähän se kesä meneekin mukavasti kylppärissä rusketusvoiteiden kanssa läträillessä, kun samaan aikaan kaverit ovat hankkimassa oikeaa ja kaunista rusketusta (kera aurinkosuojan, toki), ihanasta kesästä kieliviä pisamiansa ja niitä vielä vuosien päästä huvittavia kesämuistojansa perinteiseen tapaan ulkoilemalla. Mistä ikimuistoisesta sinä vanhana ja auringon välttelemisestä huolimatta ryppyisenä vanhainkotikavereillesi kerrot, kun he muistelevat haikeina kesiään? Parhaimman tuoksuisesta rusketusvoiteesta? ;)
Niin, se ulkoileminen. Mikä on oikeasti parempaa kuin lähteä pihalle auringon paistaessa? Jos olet töissä ja mahdollisuus on, tee sadekelillä vähän pidempää päivää, jotta voit sitten aurinkoisena päivänä livistää vapaa-ajanviettoon vähän normaalia aikaisemmin. Piristää arkea ihan taatusti!
Kesäfiilisen tekevät myöskin suosikkibiisit monen vuoden takaa, niin menevät melodiat kuin vähän haikeammatkin sävelet. Parhaat kesämusakiksit saan ite autoillessani: ikkuna auki, käsi rennosti ovea vasten, lempibiisit vähintään sen viisi tasoa normaalivolumea korkeammalta soiden ja helppoja fraaseja mukana laulellen - niin, siis sillä lauluäänellä, jota mulle EI ole suotu. :D Täytyy muuten vinkata suht' uusista biiseistä yksi, joka taatusti sopii kyseisen kaltaiseen kesäautoiluun: Lady Gagan Starstruck. Se on niitä biisejä, jotka kaikessa kliseisyydessään ja amismaisuudessaan on aivan järkyttävän hyvää autoilumusaa. Ja hei, basso ja ysärivibat merkkaavat noissa hommissa eniten. ;) Amorphikset, Children of Bodomit, Entwinet ja muut vastaavat sopivat paremmin kotisoittoon ja festareille - niin, tai lenkkeilyä vauhdittamaan. Tai niihin lukemattomiin angstipäiviin, joita talvella kyllä piisaa!
Toinen mainio kesäbiisiksi soveltuva kipale on Armin van Buurenin ja Sharon den Adelin eli alankomaalaisten dance- ja metallistarojen yhteisveto In and Out of Love, jonka linkitin tähän loppuun. Jos tanssijalka ei tämän tahtiin vipata, vika ei ole ainakaan ite biisissä. ;p
Usein muiden lomasuunnitelmia kuunnellessani hämmästelen sitä erilaisten aktiviteettien määrää, joita ihmiset aikovat lomillaan ehtiä toteuttamaan. On ulkomaanmatkaa, mökkeilyä, festaria, huvipuistoa, shoppailua, baareilua ja reissaamista ympäri Suomen kaiken maailman kesähäissä, sukujuhlissa tai ihan muuten vaan. Yleisin loma-aika Suomessa on käsittääkseni se nelisen viikkoa, mikä kuulostaa ihan hirmuisen lyhyeltä ajalta, jos meinaa tuon kaiken edellä mainitun ehtiä toteuttamaan ihan käytännössä. Silti on olemassa ihmisiä, jotka ainakin yrittävät!
Mulla on tänä kesänä harvinaisen vähän lomaa aiempiin vuosiin nähden, vain kolmisen viikkoa siis, joten en voi mitenkään toteuttaa kaikkia lomasuunnitelmia, vaikka mitä tekisin. Ai miksen voi? Koska mua ei kiinnosta stressata lomailusta, ei sitten himpunkaan vertaa. :p Mun on aivan pakko saada vähän aikaa vain OLLA, ilman mitään sen tarkempaa aikataulua. On aika selvää, että jos kolmeen viikkoon pitää sisällyttää sekä Qstock (onneksi se järkätään näillä nurkilla!), yksi ulkomaanmatka, reissu kotinurkille Etelä-Suomeen että mökkeilyä Päijänteen rannalla, ei siihen kovin pitkälti sitä pelkkää "olemisaikaa" jää. Mökillä tulee tietysti "oltua" oikein luvan kanssa, koska sieltä ei noin vain pääse ihmisten ilmoille (enkä lähtisi, vaikka pääsisin, sillä useimmiten keskityn lähinnä järvessä lillumiseen:D), mutta mukavaa olisi ehtiä lomailemaan myös täällä Oulussa. Toisaalta ehtiihän täällä "olemaan" viikonloppuisin, vaikka viikot menevätkin ahertaessa, joten ei kai se niin sitten haittaa, vaikkei lomalla samaan pystykään.
On aivan varmaa, että paljon kivaa jää tekemättä, mutta ennemmin niin kuin loma, joka ei tunnu lomalta, vaan maratonilta, jonka jälkeen on aivan puhki, vaikka pitäisi palata töihin muka hyvin levänneenä. En mä tunne oloani luuseriksi, vaikka muilla onkin syksyllä jännemmät lomatarinat kerrottavinaan kuin ne mun mökkeilymuistelmani. Olen niin kesäjärvimökkihullu, että voisin aivan hyvin lorvailla koko kesän "keskellä ei mitään" ja tuntea viettäneeni parhaan loman ikinä - ainakin jos niitä hellettä ja pilvettömiä päiviä on piisannut. :p
Ne ovat taas täällä: alennusmyynnit! "30 %", "50 %", "70 %", huutavat räikeän väriset pahviplakaatit joka toisen vähänkään isomman putiikin näyteikkunassa. Nyt on yleisesti ottaen hyväksyttävä aika tuhlata vaatteisiin, kenkiin ja elektroniikkaan, vaikkei sitä rahaa moiseen oikeasti tuhlattavaksi olisikaan. Monelle pelkkä ALE-sana vakuuttaa, että ostamatta jättäminen on suoranainen rikos ja että alennustuotteiden ostaminen on jotain, mitä täytyy tehdä, kun kerta se mahdollisuus tarjotaan.
Ja vaikka kuinka henkeen ja vereen kirppisintoilija olenkin, niin eihän siitä mihinkään pääse, että aion itekin noita juuri alkaneita alennusmyyntejä suunnata tarkastelemaan. :p En kuitenkaan meinaa ostella ihan mitä sattuu, sillä lähinnä hakusessa ovat jotkut matalat nahkaiset gladiaattorisandaalit (on muuten älyttömän vaikea löytää juuri sellaisia kuin haluan, koska kaikissa malleissa on joko vääränlaiset koristelut, huono istuvuus ja/tai liikaa hintaa!) sekä muutama monikäyttöinen kesämekko. Väri saisi mielellään olla jokin muu kuin musta tai valkea, koska mustaa käytän pukeutumisessani ehottomasti eniten ja haluan vaihtelua kesäksi (en tosin joka päivä, mutta useammin kuin talvella :p), ja valkea taasen on hillittömän arka väri, jonka kanssa voi harvoin remuta miten haluaa. Joku pelkkä pyöräreissu kaupunkiin ja takaisin saattaa olla suorainen kamikaze-teko valkean mekon kannalta, sillä onnistun usein sotkemaan pyöräillä polkiessani ihan tavalliset mustat housutkin. Ne sentään saa useimmiten pestyä, mutta valkoisesta kankaasta tahrat eivät välttämättä koskaan katoa. Ja sitten pännii!
Pännii mua muuten sekin, että mekkotarjonta on tänä kesänä yleisesti ottaen mun kannalta aika epämieluisaa: kaikki ne fiftarityyppiset mun makuuni passaavat mekot ovat ihan törkeän kalliita (joku keksi, että ne ovat jälleen trendikkäitä, joten tokihan hinnat ovat myös sitä trenditasoa, argh!) ja loput ovatkin sitten muodottomia raskausmekkoja tai muuten vain ällöttäviä kirjavien kuosiensa johdosta. En kaipaa kesävaatteiltani yksivärisyyttä, mutta joku tolkku siinä värimaailmassa täytyisi säilyttää, eli en todellakaan halua mitään oranssin vihreän keltaisen ja punaisen muodostamia psykedeelisiä kuviointeja.
Mun kannaltani ALE-antaa siis mahdollisuuden oikeasti tarpeellisiin löytöihin (no okei, niitä sandaaleja en kyllä tarvitse, mutta ei nyt välitetä pikkuseikoista, eh...), koska tähän mennessä en ole yksinkertaisesti raaskinut pulittaa 40 euroa mekosta, joka ainakin näytti taivaalliselta, mutta jota en sen hinnan vuoksi edes uskaltanut huhtikuun lopussa sovitella. Opiskelija kun on opiskelija näin kesälläkin, joten suurta varaa tuhlailuun ei ole, vaikka pieniä iloja toki toisinaan sallitaankin.On kuitenkin tyhmää maksaa liikaa, kuten muuan tunnettu yrityskin sloganissaan kerran julisti. ;)
ALE on yksi tapa ostaa järkevästi, kunhan vain pitää siellä kaupoilla järjen päässä eli hankkii vain jotain mitä oikeasti haluaa. Ei ole mitään järkeä ostaa pelkästä ostamisen riemusta juttuja, joihin ei täydestä sydämestään ihastu tai joita ei tiedä jatkossa ihan aikuisten oikeasti tarvitsevansa. Kertakäyttökulttuuri ja kaikenlaisten trendien mukaan orjallisesti juokseminen on mielestäni yksi typerimmistä tavoista kuluttaa omaisuuttaan. Sellaiseen taitavatkin sortua vain ne ihmiset, jotka eivät tiedä mitä haluavat eivätkä ole löytäneet omaa tyyliään, vaan säntäilevät sinne tänne milloin minkäkin trendin perässä kuvitellen, että muita matkimalla voi löytää itsensä.
Ite en moiseen välitä ryhtyä, olin sitten kuinka epätrendikäs juntti tahansa. :p Oman tyylinsä löytäminen ei mielestäni vaadi sitä, että tämän "valaistumisen" jälkeen täytyisi sopia johonkin tiettyyn muottiin. Ihmiset tuntuvat kuitenkin rakastavan eri asioiden lokeroimista ja mikäli jokin asia ei tiettyyn lokeroon sovi, seuraa suurta hämmennystä. Mäkin voin aivan hyvin pukeutua niin tyttömäisen valkoiseen pitsimekkoon ja rusettiballerinoihin kuin päästä varpaisiin ulottuvaan mustaan ja metalliyksityiskohtiin nojaavaan synkeään asukokonaisuuteen. Ostan silti alennusmyynneistäkin pelkästään sellaisia juttuja, jotka sopivat mulle ominaisiin ja toisistaan poikkeaviin "pukeutumismielialoihin", mutten mitään noiden rajojen ulkopuolelta. Saattaa kuulostaa turhan radikaalilta, mutta sitä se ei tosiaankaan ole. Ei ole nimittäin aikoihin tarvinnut katua käyttämättä jääneitä ostoksiaan, koska kaikille vaatteille löytyy se oma aikansa ja paikkansa. Kaikki kun tuntuu ja näyttää omalta, siis siltä mitä olen noista trendeistä riippumatta. :)
Pitäkää te muutkin päänne kylmänä siellä alennusmyynneissä säntäillessänne, sillä ette te ihan oikeasti tarvitse kaikkea sitä mikä on tänä vuonna "IN", "HOT" ja "VERY TRENDY". Vähemmälläkin pärjää.
Sanovat, että kiharat ovat tänä kesänä kuuminta muotia ja mm. täällä ihaillaan ja mainostetaan toinen toistaan härskimpiä pörröjä. No minä en ihaile, en nyt enkä tulevaisuudessa.
Mä olen nimittäin yksi niistä suomalaisista, joita on siunattu tuuheilla luonnonkiharoilla. Ihan pikkukakarasta asti olen saanut osakseni kehuja hiuksistani, jollaisia ihan jokaisella suomalaisella tallaajalla ei olekaan. "Onko sulla oikeat luonnonkiharat?!" ja "oooooh, onpa sulla mahdottoman paksut hiukset!!!" ovat fraaseja, joita olen kuullut useammin kuin oman toisen nimeni. Näihin fraaseihin olen useimmiten vastannut totuudenmukaisesti eli kertonut inhoavani vallattomia luonnonkiharoitani, mistä onkin seurannut tutun kaavan mukainen keskustelu: vastapuoli ei voi käsittää miten ihmeessä niin moni kauniit luonnonkiharat omaava ihminen tahtoisi suorat hiukset ja itse kerron sen tuhannennen kerran miksi ajattelen niin kuin ajattelen.
Otetaanpa tähän väliin pieni, mutta sitäkin valaisevampi esimerkkitilanne, joka on käytännössä suora kopio tosielämästä sillä erotuksella, että juttu on tapahtunut useampaan kertaan. Olen lähdössä viettämään mukavaa lauantaipäivää kaupunkiin kera "normaalihiuksisen" kaverini. Itse olen valmistautunut reissuun suoristaen hiuksiani noin 20 minuutin ajan ja käyttänyt toki samalla sekä hiusten pörröisyyttä vähentävää, että kiiltoa lisäävää Tigin Control Freak -geeliä. Mukaan reissuun otan aivan tavallisen kamman, joko ison tai pienen. Kaverini lähtee shoppaamaan tekemättä hiuksilleen mitään normaalia kampaamista enempää eli selviää maksimissaan minuutin mittaisella hiustenlaitolla. Nooh, sattuu olemaan melko tuulinen päivä eikä mene kauaakaan, kun tunnen muutaman vesipisaran lätsähtävän vasten otsaani. Seuraavan vaatekaupan sovituskopin peilistä mua tuijottaakin sitten joku, jota jo osasinkin odottaa: rölli. Hiusten tilalla sillä on melko epämääräinen kasa pörröä, kiharaa ja puolittain lehmän kielen käsittelyyn joutuneen näköistä karvaa, josta kukaan ei hyvällä tahdollakaan saa mitään tolkkua saati sitten kutsuisi kauniiksi luonnonkiharoiksi. Ja kun tartun kampaan aikeenani muuttaa rölli jälleen omaksi peilikuvakseni, huomaan hyvin pian kiroilevani kuin merimies, sillä kammasta ei ole pienintäkään apua. Samaan aikaan naapurikopissa vaatteitaan sovittanut kaverini ole ole kampaan edes koskenut ja märkine hiuksineen näyttää käytännössä aivan samalta kuin kotoa lähtiessäänkin. Ainakaan mä en sieltä pörröhelvettini alta mitään eroa aiempaan näe.
Toisin sanoen suorahiuksisilla ihmisillä on jostain kumman syystä vääristyneen romanttinen käsitys luonnonkiharoiden käyttäytymisestä tosielämässä. Pois se luulokin, että luonnonkiharat kihartuisivat kauniisti juuri siten kuin me haluamme niiden kihartuvan. Ne nimittäin kihartuvat juuri päinvastoin. Omat hiukseni ovat kaiken kiharuutensa lisäksi myöskin äärimmäisen kuivat ja paksut, eli lähes jakomielitautisen sinne tänne kihartautumisen lisäksi ne ovat täynnä jokaiseen ilmansuuntaan sojottavia kaksihaaralatvoja, vaikka käyttäisin minkä merkkisiä hienoushoitoaineita tahansa. Eivät ne toimi, kun vastassa on tuhansittain itsepäisiä kiharoita. Ai niin ja sekin kiva juttu näissä kiharoissa on, että vaikka hiuksiani kuinka kasvatan, eivät ne näytä kasvavan lainkaan. Kaikki pituus hukkuu nimittäin niihin alati monistuviin kiharoihin! Jos siis haluan ristiselkään saakka ulottuvan liuhuletin, joudun väkisinkin tarttumaan suoristusrautaan tai marssimaan kampaamoon pidennysten tai toistuvan silkkisuoristuksen merkeissä. Tavallinen kemikaalein toteutettu kampaamosuoristuskin on päässäni nähty, mutta eipä ollut se lopputulos lähelläkään suoraa, joten enpä toiste rahojani sellaiseen hukkaa.
Vaan ymmärrän mä tavallaan kaikkia niitä suorahiuksisia kanssasisariani, jotka kiharoista haaveilevat. Heistä kiharat - ne vähän pörröisemmätkin - ovat lähinnä jännittävää vaihtelua arkeen. Muutos nähdään vain positiivisten puoliensa kautta, koska niistä negatiivisista piirteistä ei vielä kokemattomuuden vuoksi tiedetäkään. Ja vaikka tiedettäisiinkin, eivät nuo piirteet ärsytä, koska niistä päästään helposti eroon jättämällä jatkossa ne kiharat hankkimatta. Toisaalta enpä voi vannoa, ettenkö itsekin haikailisi hulvattomia kiharoita, ellei niitä mulle aivan luonnostaan olisi suotu. Ainahan me naiset haluamme sitä mitä muillakin on. ;)
Availin Air Francen lentokoneonnettomuuteen liittyvää keskustelua aiemmin tänään tänne, mutta jatketaan aiheesta nyt täällä blogissakin, kun viime blogauskerrasta on ehtinyt kulua aivan luvattoman kauan. Tauosta saamme kiittää arjen kiireitä ja pientä, mutta kiusallista alkukesän pöpöä, joka vaivasi mua tuossa viikonvaihteen molemmin puolin. Jäi blogaamisen lisäksi aika moni muukin hupi väliin... Yritän nyt kiriä menetettyä aikaa kiinni vähän kaikilla elämänalueilla. :p
Heti tähän alkuun tunnustan, etten ole koskaan ollut edes lentokoneen sisällä saati sitten lentänyt semmoisella minnekään, vaikka mikään ei ole ollut mua estämässä. :p Suurin osa yli parikymppisistä tutuistani on lentänyt vähintäänkin Ruotsiin ellei kauemmaskin, joten taidan olla melkoinen poikkeus nuorehkojen suomalaisten joukossa. Myöhemmin tänä vuonna olisi tarkoitus lentää ensimmäistä kertaa ulkomaille, vaikkakin ihan tässä Euroopan sisällä. Tarkka kohde olkoot vielä toistaiseksi suuri ja jännittävä (yeah right...) salaisuus. ;) Lentoneitsyydestäni tulen joka tapauksessa pitkän odotuksen jälkeen eroon pääsemään eli enpä ole tuon jälkeen enää ihan niin juntti kuin ennen, vaikka suurta parannusta tilanteeseen tuskin on luvassa. Eh.
Mutta miten tällaiset suureleiset lento-onnettomuusuutisoinnit sitten vaikuttavat kaltaiseeni ensikertalaislentäjään? Ihme kyllä eivät ainakaan toistaiseksi mitenkään! Liekö syy sitten siinä, etten ole itse lähdössä valtameren ylittävälle lennolle, vaan ihan pikku puttien päältä lentely riittää. Enemmän jännittää kuinka osaan pakata oikein, kun nuo yleiseen lentoturvallisuuteen liittyvät nykysäännökset ovat tehneet lentämisestä (ainakin näin amatöörin silmin) suurta tähtitiedettä. Kaikki pitää pakata tietyn kaavan mukaan ja jos et pakkaa oikein, on aivan turha kuvitella pääsevänsä lentokenttää pidemmälle, ellet sitten suostu heittämään "laittomia" kamojasi hiiteen ennen koneeseen nousemistasi. Onkohan se touhu oikeasti niin hankalaa kuin kuvittelen, vai maalailenko suotta hirveitä siivekkäitä piruja seinille? :D Melko pianhan se toki selviää.
Oli miten oli, enemmän kammoan nitä lentämiseen liittyviä maa-aktiviteetteja (eli lähinnä niitä ilkeitä tullisetiä ja -tätejä) kuin itse lentämistä. Tai noh, jos totta puhutaan, niin nousut ja laskut aiheuttavat myös hieman kutinaa vatsanpohjassa... Voisin vaikka lyödä vetoa, että koneen laskiessa korvani menevät menevät lukkoon ja tunnen pakottavaa tarvetta näyttää kanssamatkustajilleni mitä tuli syötyä aamupalaksi... No mutta murehditaan sitä sitten lisää, kun tilanne on ajankohtainen eikä paperipussia näy missään. En kuitenkaan pelkää lähikontaktia merenpintaan taikka ylitsepääsemättömiä ukkosmyräköitä, vaikka ilmeisesti juuri salama Air Francen turmakoneen pudottikin. Kyseessä on kuitenkin erittäin harvinainen onnettomuussyy (ainakin suurten matkustajakoneiden kohdalla), joten ei ole mitään syytä jättää vaivalla suunniteltua ja järjestettyä lomareissua väliin pelkän teoreettisen mahdollisuuden vuoksi. Tavallinen työmatka autolla taikka polkupyörällä on sen sata kertaa vaarallisempi ja riskialtiimpi kuin lento Suomesta muualle Eurooppaan. Näin hoen itselleni myös oman lentomatkani koittaessa. Ja mikäs sen pahan tappais muutenkaan.
Tämä blogi sisältää henkilökohtaisia mielipiteitäni ja havaintojani ajankohtaisista aiheista ja uutisista eli pääasiassa niistä aiheista, jotka eivät useinkaan mulle kuulu, mutta jotka siitä huolimatta herättävät pakottavaa tarvetta avautua. Kommentointi on sallittua, ellei jopa erittäin suotavaa.
