Kimalluksen blogit

Facebookin tuho

Facebook jaksaa puhuttaa kaikkialla ja ihmekös tuo, kun tässä vaiheessa ne pahimmatkin vastustajat alkavat käännellä takkejaan ja liittyä vähän äänin tuohon maailmanlaajuiseen yhteisöön. Mäkin olin sellainen vastustaja joskus aikoinaan, vaan johan tuolla on kohta pari vuotta kirjoilla oltu, vaikka niin kovasti paikkaa parjasinkin. ;) Ja jos totta puhutaan, niin se ei ole itse Facebook, joka koukuttaa, vaan ne ihmiset, jotka siellä pyörivät ja paikkaa aktivoivat. Kaikenlaiset minipelit ovat ehdottomia suosikkejani (Bejeweled Blitz ja Wordscraper roxor!), mutta eipä niissäkään ole ideaa, ellei ole sitä kaveripiiriä, jota samat pelit kiinnostavat ja joita vastaan voi kilpailla.

Ai niin ja joiden tekemisiä ja sanomisia voit vakoilla. Sehän on toki nykymuotoisen Facebookin pääidea: voit pysyä kärryillä tuttujesi elämästä joutumatta sen vertaa vaivautumaan, että ottaisit itse heihin yhteyttä ja kysyisit mitä heille kuuluu. Facebookin avulla saat ne kuulumiset omalle ruudullesi aivan tuosta vain - ja vaikket niitä haluaisikaan. Onneksi naamiksesta löytyy myös "ignooraustoiminto" eli kaikkien henkilöiden tilapäivityksiä tai muita julkaisuja ei ole pakko lukea ellei halua. Näppärä toiminto, voin vannoa. ;) Mutta niin, yksin et Facebookista huvia irti saa, joten jos olet koko ikäsi ollut yksinäinen susi tai muuten vain epäsosiaalinen, ei Facebook ole sua varten ja voit jatkaa autuaan naamatonta elämää jäämättä paitsi yhtikäs mistään.

Mutta niin, tunnetun väittämän mukaan mikään ei ole ikuista, joten tähän olettamukseen nojaten yhdysvaltalainen PC World -niminen tietokonealan lehti listasi ne todennäköisimmät syyt ja yleisimmät valituksen aiheet, joiden vuoksi Facebook lopulta kaatuu. Kauppalehti.fi:n muutaman päivän takaista suomennosta siteeraten heitän jälleen julkisuuteen ne omat ajatukseni aiheeseen liittyen.

1. Facebookin superkäyttäjät vaihtavat Twitteriin.

Facebookin suola on jatkuvasti profiiliaan päivittävät käyttäjät, mutta moni heistä on hyppäämässä Twitteriin, toiseen yhteisöpalveluun. Twitter on käyttäjäkokemukseltaan mobiilimpi kuin Facebook, vaikka Facebookiakin voi päivittää matkapuhelimella. Twitterin päivittäminen viittaa siihen, että käyttäjä kirjoittaa viestejä tehdessään jotain hienoa ja tärkeää. Facebookia taas usein päivitetään tietokoneen ääressä.

No niin. Ensinnäkin mähän olen kirjoilla myös Twitterissä. Toisekseenkin en ole pitkään aikaan törmännyt niin epäkiinnostavaan palveluun, kuin se on. Mä olen nörtti. Viihdyn tietokoneeni ääressä niin töissä, koulussa kuin kotonakin, vaikken kaikkea aikaa koneella vietäkään. Puhelimeen kosken nykyisin vain soittaakseni tai vastatakseni puheluihin ja viesteihin tai kuvatakseni valokuvia. Rehellisesti sanottuna käytän puhelintani useammin kamerana kuin yhteydenpitovälineenä, joten miksi ihmeessä haluaisin ykskaks käyttää sitä sijaintini ja tekemisteni ilmoitteluun kera Twitterin? Myönnän, että saatan päivittää Facebook-tilakseni "xxx aikoo syöda pizzaa", eli jotain täysin turhanpäiväistä, mutta en tosiaankaan jaksa kertoilla kuulumisiani mikäli mulla on oikeasti jotain kunnon tekemistä, eli olen vaikkapa konsertissa taikka matkalla jäähallille. Kun mä teen jotain "hienoa ja tärkeää", en todellakaan tunne pakottavaa tarvetta informoida siitä heti muillekin. Ei se "xxx aikoo syödä pizzaa" kuulosta yhtään sen jännemmältä, vaika sen lukisi Facebookin sijaan Twitteristä. ;)

Ja miten niin Facebook-pelien pelaiaminen kotosalla on yhtään sen nolostuttavampaa kuin suosikkiartistinsa livekeikan seuraaminen kännykkä käteen liimautuneena? Mun mielestäni jälkimmäinen kuulostaa paljon addiktoituneemmalta ja sitä kautta säälittävämmältä käytökseltä, kun siitä Twitteristä ei päästä eroon edes silloin, kun tapahtuu jotain todella ikimuistoista... "Missä olit, kun Madonna heitti Suomen keikkansa?" "Madonnan keikalla päivittäen Twitteriä". Just.

2. Facebookia eivät käytä ihmiset, joilla on oikeasti elämä.

Yhä useampi Facebook-käyttäjä on sitä mieltä, että mitä enemmän ihminen pyörii Facebookissa, sitä vähemmän tapahtuu käyttäjän elämässä. Ilkeästi voisi sanoa, että vain tylsillä ihmisillä on aikaa kertoa kavereilleen, että työpaikkalounas oli oikein makoisa.

Ilkeästi voisi sanoa, ettei saman "lounasuutisen" päivittäminen Twitteriin ole yhtään sen coolimpi teko. Ja mitä ylipäätään ihmisen elämässä pitäisi tapahtua, jotta kaikki sen hyväksyisivät? Sehän on fakta, että teet mitä lystäät, löytyy jostain aina joku, jonka mielestä teet kaiken väärin ja olet tylsä idiootti. Enpä ole ennenkään välittänyt siitä, mitä ne muut naamailijat musta ajattelevat. Tai ylipäätään muut ihmiset. Mä olen mä ja jos ei kelpaa, niin etsikää aivan vapaasti itellenne parempaa seuraa.

3. Ihmisillä on yleensä hyvä syy vieraantua vanhoista ystävistään.

Facebookin viehätys oli aluksi siinä, että sen avulla on helppo ottaa yhteyttä ihmiseen, jota ei ole tavannut pitkään aikaan. Lukiessaan vanhojen tuttujen viestejä usein muistuu mieleen, miksi alunperin vieraantui vanhasta kaverista.

Noh, tämän allekirjoitan melkein täysin. Pieni horjunta mielipiteessä johtuu yksinkertaisesti siitä, että on olemassa esim. ne naapurustossa asuneet lapsuudenkaverit, jotka muuttivat vanhempiensa mukana kauas pois ja joiden kanssa yhteydenpito katkesi tapaamisen mahdottomuuteen, ei välien tulehtumiseen. Yhteydenpito tällaisten kavereiden kanssa hiipui siis täysin luonnostaan. On tietysti  käsittääkseni melko harvinaista, että tällaisten ihmisten kanssa ystävystyttäisiin uudelleen Facebookin kautta, koska kemiat eivät välttämättä kolahda enää samoin kuin kakarana, mutta harvemmin heidän tilapäivityksiinsä ärsyyntyykään. Ja jos ärsyyntyy, aina on olemassa se kuuluisa ignore-asetus.

4. Ihmisillä on liian paljon Facebook-kavereita.

Moni Facebook-käyttäjä on haalinut niin paljon kavereita, ettei pysty enää viestittelemään rehellisesti ajatuksistaan. Ennen käyttäjä pystyi vilpittömästi kirjoittamaan vihaavansa työtään, mutta entä nyt kun oma pomo on Facebook-kaveri. Kommentteja pystyy tosin säätämään yksityisyysasetuksin, mutta omien aivoituksien rajaus suurelta kaveriryhmältä ei tunnu järkevältä.

Mä olen kannattanut aina rehellisyyttä, mutta myöskin ennakointia ja maalaisjärjen käyttöä. Tuskin siis laukoisin missään  muuallakaan todella tulenarkoja mielipiteitä, ellen olisi valmis seisomaan sanojeni takana. Liioitella saatan, mutta pyrin tekemään sen helposti havaittavissa oleva huumorinkukka suupielessä. Niin ja jos mä vihaisin työtäni, vaihtaisin työpaikkaa enkä aukoisi päätäni Facebookissa, jossa tuollaisista mielipiteistä olisi vain haittaa. Vai onko se edes haitta, että saa potkut, jos tosiaan vihaa työtään? ;)

5. 25 faktaa -listat.

Muutama vuosi sitten Facebookissa täytettiin lukemattomia listoja suosikkiharrastuksista, -elokuvista ja musiikkikappaleista. Sen jälkeen suosiossa oli kirjoittaa 25 kohtaisia muistiinpanoja itsestään. Uusin villitys on täyttää kyselyitä. Mitä tämän jälkeen on enää kerrottavaa?

Tuskin mitään, mutta pitäiskö edes olla? Itsestäni kertominen ei ole päätavoitteeni Facebookissa. Se on vain suosittu paikka, jossa on helppo pitää yhteyttä tuttaviinsa. Jos joku muu paikka olisi tuohon tarkoitukseen sopivampi, käyttäisin sitä. Twitter taasen on tarkoitettu aivan erilaiselle käyttäjäryhmälle - trendikkyyteen pyrkiville kännykkäaddikteille - joten en usko vannoutuneiden nettinörttien siirtyvän naamiksesta ainakaan sinne. Joku muu samankaltainen tietokoneorientoitunut palvelu saattaa tietysti syrjäyttää naamiksen, mutta siinä nyt ei olisi mitään uutta.

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.