Luonnonkiharahelvetti
04.06.2009 klo 16:08Sanovat, että kiharat ovat tänä kesänä kuuminta muotia ja mm. täällä ihaillaan ja mainostetaan toinen toistaan härskimpiä pörröjä. No minä en ihaile, en nyt enkä tulevaisuudessa.
Mä olen nimittäin yksi niistä suomalaisista, joita on siunattu tuuheilla luonnonkiharoilla. Ihan pikkukakarasta asti olen saanut osakseni kehuja hiuksistani, jollaisia ihan jokaisella suomalaisella tallaajalla ei olekaan. "Onko sulla oikeat luonnonkiharat?!" ja "oooooh, onpa sulla mahdottoman paksut hiukset!!!" ovat fraaseja, joita olen kuullut useammin kuin oman toisen nimeni. Näihin fraaseihin olen useimmiten vastannut totuudenmukaisesti eli kertonut inhoavani vallattomia luonnonkiharoitani, mistä onkin seurannut tutun kaavan mukainen keskustelu: vastapuoli ei voi käsittää miten ihmeessä niin moni kauniit luonnonkiharat omaava ihminen tahtoisi suorat hiukset ja itse kerron sen tuhannennen kerran miksi ajattelen niin kuin ajattelen.
Otetaanpa tähän väliin pieni, mutta sitäkin valaisevampi esimerkkitilanne, joka on käytännössä suora kopio tosielämästä sillä erotuksella, että juttu on tapahtunut useampaan kertaan. Olen lähdössä viettämään mukavaa lauantaipäivää kaupunkiin kera "normaalihiuksisen" kaverini. Itse olen valmistautunut reissuun suoristaen hiuksiani noin 20 minuutin ajan ja käyttänyt toki samalla sekä hiusten pörröisyyttä vähentävää, että kiiltoa lisäävää Tigin Control Freak -geeliä. Mukaan reissuun otan aivan tavallisen kamman, joko ison tai pienen. Kaverini lähtee shoppaamaan tekemättä hiuksilleen mitään normaalia kampaamista enempää eli selviää maksimissaan minuutin mittaisella hiustenlaitolla. Nooh, sattuu olemaan melko tuulinen päivä eikä mene kauaakaan, kun tunnen muutaman vesipisaran lätsähtävän vasten otsaani. Seuraavan vaatekaupan sovituskopin peilistä mua tuijottaakin sitten joku, jota jo osasinkin odottaa: rölli. Hiusten tilalla sillä on melko epämääräinen kasa pörröä, kiharaa ja puolittain lehmän kielen käsittelyyn joutuneen näköistä karvaa, josta kukaan ei hyvällä tahdollakaan saa mitään tolkkua saati sitten kutsuisi kauniiksi luonnonkiharoiksi. Ja kun tartun kampaan aikeenani muuttaa rölli jälleen omaksi peilikuvakseni, huomaan hyvin pian kiroilevani kuin merimies, sillä kammasta ei ole pienintäkään apua. Samaan aikaan naapurikopissa vaatteitaan sovittanut kaverini ole ole kampaan edes koskenut ja märkine hiuksineen näyttää käytännössä aivan samalta kuin kotoa lähtiessäänkin. Ainakaan mä en sieltä pörröhelvettini alta mitään eroa aiempaan näe.
Toisin sanoen suorahiuksisilla ihmisillä on jostain kumman syystä vääristyneen romanttinen käsitys luonnonkiharoiden käyttäytymisestä tosielämässä. Pois se luulokin, että luonnonkiharat kihartuisivat kauniisti juuri siten kuin me haluamme niiden kihartuvan. Ne nimittäin kihartuvat juuri päinvastoin. Omat hiukseni ovat kaiken kiharuutensa lisäksi myöskin äärimmäisen kuivat ja paksut, eli lähes jakomielitautisen sinne tänne kihartautumisen lisäksi ne ovat täynnä jokaiseen ilmansuuntaan sojottavia kaksihaaralatvoja, vaikka käyttäisin minkä merkkisiä hienoushoitoaineita tahansa. Eivät ne toimi, kun vastassa on tuhansittain itsepäisiä kiharoita. Ai niin ja sekin kiva juttu näissä kiharoissa on, että vaikka hiuksiani kuinka kasvatan, eivät ne näytä kasvavan lainkaan. Kaikki pituus hukkuu nimittäin niihin alati monistuviin kiharoihin! Jos siis haluan ristiselkään saakka ulottuvan liuhuletin, joudun väkisinkin tarttumaan suoristusrautaan tai marssimaan kampaamoon pidennysten tai toistuvan silkkisuoristuksen merkeissä. Tavallinen kemikaalein toteutettu kampaamosuoristuskin on päässäni nähty, mutta eipä ollut se lopputulos lähelläkään suoraa, joten enpä toiste rahojani sellaiseen hukkaa.
Vaan ymmärrän mä tavallaan kaikkia niitä suorahiuksisia kanssasisariani, jotka kiharoista haaveilevat. Heistä kiharat - ne vähän pörröisemmätkin - ovat lähinnä jännittävää vaihtelua arkeen. Muutos nähdään vain positiivisten puoliensa kautta, koska niistä negatiivisista piirteistä ei vielä kokemattomuuden vuoksi tiedetäkään. Ja vaikka tiedettäisiinkin, eivät nuo piirteet ärsytä, koska niistä päästään helposti eroon jättämällä jatkossa ne kiharat hankkimatta. Toisaalta enpä voi vannoa, ettenkö itsekin haikailisi hulvattomia kiharoita, ellei niitä mulle aivan luonnostaan olisi suotu. Ainahan me naiset haluamme sitä mitä muillakin on. ;)
