Kimalluksen blogit

Pelkoa ilmassa?

Availin Air Francen lentokoneonnettomuuteen liittyvää keskustelua aiemmin tänään tänne, mutta jatketaan aiheesta nyt täällä blogissakin, kun viime blogauskerrasta on ehtinyt kulua aivan luvattoman kauan. Tauosta saamme kiittää arjen kiireitä ja pientä, mutta kiusallista alkukesän pöpöä, joka vaivasi mua tuossa viikonvaihteen molemmin puolin. Jäi blogaamisen lisäksi aika moni muukin hupi väliin... Yritän nyt kiriä menetettyä aikaa kiinni vähän kaikilla elämänalueilla. :p

Heti tähän alkuun tunnustan, etten ole koskaan ollut edes lentokoneen sisällä saati sitten lentänyt semmoisella minnekään, vaikka mikään ei ole ollut mua estämässä. :p Suurin osa yli parikymppisistä tutuistani on lentänyt vähintäänkin Ruotsiin ellei kauemmaskin, joten taidan olla melkoinen poikkeus nuorehkojen suomalaisten joukossa. Myöhemmin tänä vuonna olisi tarkoitus lentää ensimmäistä kertaa ulkomaille, vaikkakin ihan tässä Euroopan sisällä. Tarkka kohde olkoot vielä toistaiseksi suuri ja jännittävä (yeah right...) salaisuus. ;) Lentoneitsyydestäni tulen joka tapauksessa pitkän odotuksen jälkeen eroon pääsemään eli enpä ole tuon jälkeen enää ihan niin juntti kuin ennen, vaikka suurta parannusta tilanteeseen tuskin on luvassa. Eh.

Mutta  miten tällaiset suureleiset lento-onnettomuusuutisoinnit sitten vaikuttavat kaltaiseeni ensikertalaislentäjään? Ihme kyllä eivät ainakaan toistaiseksi mitenkään! Liekö syy sitten siinä, etten ole itse lähdössä valtameren ylittävälle lennolle, vaan ihan pikku puttien päältä lentely riittää. Enemmän jännittää kuinka osaan pakata oikein, kun nuo yleiseen lentoturvallisuuteen liittyvät nykysäännökset ovat tehneet lentämisestä (ainakin näin amatöörin silmin) suurta tähtitiedettä. Kaikki pitää pakata tietyn kaavan mukaan ja jos et pakkaa oikein, on aivan turha kuvitella pääsevänsä lentokenttää pidemmälle, ellet sitten suostu heittämään "laittomia" kamojasi hiiteen ennen koneeseen nousemistasi. Onkohan se touhu oikeasti niin hankalaa kuin kuvittelen, vai maalailenko suotta hirveitä siivekkäitä piruja seinille? :D Melko pianhan se toki selviää.

Oli miten oli, enemmän kammoan nitä lentämiseen liittyviä maa-aktiviteetteja (eli lähinnä niitä ilkeitä tullisetiä ja -tätejä) kuin itse lentämistä. Tai noh, jos totta puhutaan, niin nousut ja laskut aiheuttavat myös hieman kutinaa vatsanpohjassa... Voisin vaikka lyödä vetoa, että koneen laskiessa korvani menevät menevät lukkoon ja tunnen pakottavaa tarvetta näyttää kanssamatkustajilleni mitä tuli syötyä aamupalaksi... No mutta murehditaan sitä sitten lisää, kun tilanne on ajankohtainen eikä paperipussia näy missään. En kuitenkaan pelkää lähikontaktia merenpintaan taikka ylitsepääsemättömiä ukkosmyräköitä, vaikka ilmeisesti juuri salama Air Francen turmakoneen pudottikin. Kyseessä on kuitenkin erittäin harvinainen onnettomuussyy (ainakin suurten matkustajakoneiden kohdalla), joten ei ole mitään syytä jättää vaivalla suunniteltua ja järjestettyä lomareissua väliin pelkän teoreettisen mahdollisuuden vuoksi. Tavallinen työmatka autolla taikka polkupyörällä on sen sata kertaa vaarallisempi ja riskialtiimpi kuin lento Suomesta muualle Eurooppaan. Näin hoen itselleni myös oman lentomatkani koittaessa. Ja mikäs sen pahan tappais muutenkaan.

Kuva täältä.