Kimalluksen blogit

Oma kanava

Arjen laajan oppimäärän suorittaminen täydessä vauhdissa: ehdi, muista, keksi ja suorita. Ajattele ennen muita muita ja yritä unohtaa, että itse tarvitset jotain tai olet edes olemassa. Maailma tarvitsee sinua - kaikki MUUT kaipaavat neuvoasi, apuasi, läsnäoloasi, aivojasi, ruumistasi.

Tylsässä Naiset-elokuvassa muutaman vuoden takaa oli kai hyvää yritystä kuvata naisten elämää, joka on täynnä muiden asettamia odotuksia ja velvollisuuksia. Typerässä pannukakussa oli silti yksi hyvä hahmo, jota esitti Bette Midler - kukapa muukaan. Löntystelevään ja täysin pinnalliseen käsikirjoitukseen hänelle oli kirjoitettu yksi repliikki, joka iskostui: "Don't give a shit about anyone else - ask yourself what YOU want!".

Karun sorttinen elämänohje, mutta ah niin totta! Uskon, että jokaisen tärkein velvollisuus - kyllä, myös naisten - on lähtökohtaisesti tehdä itsensä onnelliseksi. Muita miellyttäessä oma minä unohtuu ja mitä sen jälkeen onkaan enää jäljellä? Kun miettii reilusti itseään, komppi kääntyy oikein päin ja kaikki hyvä seuraa perässä kuin itsestään. Lapset hypähtelevät innokkaasti onnellisen äidin ympärillä ja puolisokin peukuttaa.

Erityisesti äitiyteen on helppo unohtua palvelijaksi. Tiedän sen omakohtaisesti. Mutta totuus on, että lapset kasvavat ja kohta he eivät enää tarvitsekaan huolenpitoa ja hoivaamista lähes joka hetki. Perhearjen perusopinnot päättyvät aikanaan ja silloin jos koska on aika avata ovi maailmaan ja kysyä: "Niin, mitä MINÄ haluan?".

Jos tiedät vastauksen jo nyt, olet oikealla tiellä. Ja kyllä sinä tiedät! Kaikkilla on oma kanava - se ei vain aina ole päällä.

Nina, SHINA
www.myspace.com/shinaband 

Terveyttä elämään

Kurkussani on kaktus ja keuhkoputki sanoo piiiiihh. Laahustan kauppaan ja niinkuin aina flunssan ensioireiden tullessa mieleni tekee pullaa. Rehellistä, oikeaa peruspullaa ja sen kanssa mielellään appelsiinituoremehua, jossa on paljon hedelmälihaa. Jotenkin saan itseni kuitenkin huijattua notkuvan leivonnaistiskin ohi ja pysähdyn ajatuksiini vaipuneena murohyllyn kohdalle. Aivan, lesemurot onkin loppu! Niitä pitää olla aina kaapissa. Niitä popsin monena iltana kera luonnonjugurtin ja hunajan, risti-istunnassa sohvalla, telkkaria töllöttäen.

Paketin kyljessä on sattumoisin smoothie-ohje. Kaikkihan juovat smoothieita nykyisin! Paitsi siis minä, joka syön heti aamulla, mustan kahvin kanssa, leipää. Leipääleipääleipää. Vaan smoothiepas on terveellistä ja tehokastakin, kun se on niin kovin helppo vaikka napata aamulla mukaan ja juoda matkalla minne sitten ikinä sattuukin menemään. Tämähän on tehty helpoksi: muroja vaan juoman sekaan ja kas, niistä ihminen saa tarvittavat kuidut eikä hämäristä pussukoista pellavan- sun muita ihmesiemeniä, joita aina suositellaan "nautittavaksi" suoliston toiminnan ylläpitämiseksi.

Niinkuin mainoksissa. Tervettä, virtaviivaista elämää tavoitellen. Haluan olla se ihminen, nyt heti! Poimin suorastaan innoissani ostoskärryyn muutkin ainekset: banaanin, luonnonjugurtin ja...äh, marjoja en ole taaskaan pakastanut. Koska nuoruuteni torimyyjäkesinä kauhoin marjat helpolla tavalla suoraan pöydästä pakastuspusseihin, olen vielä nykyisinkin näissä asioissa niin jumalattoman laiska, että en yksinkertaisesti viitsi kerätä asioita pakkaseeni. En. En edes osta niitä laatikoituna. koska siinä kohtaa myönnän, että aina iskee pihiys. Ostan ne mieluummin pakastealtaasta pikkupakkauksissa silloin, kun tarvitsen. "Kuumenna ulkomaiset marjat ennen käyttöä noro-viruksen estämiseksi", tiedotetaan vitriiniin läntätyssä lapussa. Hmh. Ja jee, pakkasessa saatta olla hiukan happamia marjoja, jotka sain naapurilta. Käytän niitä. Nappaan vielä kaurajuoman jugurttihyllystä. Mitä lienee. Kuulostaa niin pirun terveelliseltä kyllä sekin.

Kotona puran kassin ja otan tarvittavat aineet esille samalla hartaudella kuin alkemisti ihmeaineineen, joka yrittää saada niistä aikaan elämän eliksiirin, jolla mahdollisesti voisi saavuttaa ikuisen elämän. Kulhoon, noin, kun enpä ole tullut hankkineeksi muodikasta blenderiä. Ystävän lahjoittama marja-aroniamehu saa korvata reseptissä suositellun karpalomehun ja tämä aroniahan se vasta kuulemma terveellistä on! Avaan kaurajuomatölkin ja mietin hetken, mitä hittoa oikein olen tekemässä. Täysin käsittämätöntä limalitkua. Älä mieti, sekaan vaan. Sauvasekoitin surauttaa sotkun hienoksi mönjäksi.

Hartaana kaadan juoman pitkään lasiin. Hmmm...ihan jees. Ehkä vähän liian kylmää. Ja hivenen liian hapantakin. Odotan ihmettä. Eteisen peilistä tuijottaa sama taikinainen naamataulu. En muuttunutkaan fitness-tyypiksi, ainakaan vielä. Sitäpaitsi teen saman huomion kuin kauhoessani keittoja. Tykkään purra ruokaa, jauhaa oikein kunnolla! Siksi kai kulmahampaanikin ovat niin terävät. Keitonkin kanssa pitää aina syödä oikein tosi monta leipää. Ja nyt, tässä kirjoittaessani mieleni rupesi tekemään oikein veristä pihviä. Pullahimo tosin katosi kuin taikaiskusta. Jotenkin kuitenkin jo arvaan, ettei smoothie-asia päädy päivittäisiin rutiineihini. Niinkuin ei kaurapuurokaan, valitettavasti.

Kyllä se on kuulkaa niin, että ihminen kyllä tietää, mikä on itselle parhaaksi!

Sini, Shina    www.myspace.com/shinaband

Meno-paluu Höyhensaarille ykkösluokassa

Unien hourejuna saapuu aina ajallaan, omallaan. Vaikka matkustaja ei olisi pysäkilläkään, kuumehoureiden erikoispika ottaa kyytiin matkalippuja kyselemättä ja matka tuntemattomaan alkaa.

Palasin juuri tuollaiselta tripiltä, joka alkoi yllättäen olohuoneen matolla ja jatkui sohvalla useita tunteja. Matkaan haettiin tosissaan vauhtia koko päivän: omasta ja kuopuksen kuumeesta huolimatta projekteja piiskattiin eteenpäin lähes hullun vimmalla. Älytöntä, myönnän. Mitä tulee työssäjaksamiseen ja sen ylläpitämiseen olen itse itseni kiistatta pahin vastustaja. Yllytän itseni kummaan terrieritanssiin viimeisillä voimien rippeillä ja tulos on aina lähes sama: olohuoneen matto, sohva, tuntematon.

Tuntemattoman jälkeen tänä nimenomaisena hetkenä kukaan ei oletettavasti odota minulta mitään. Vain kuu tuijottaa ilmeettömänä puiden välistä, eikä vaikuta lainkaan kiinnostuneelta aikaansaannoksistani tai mahdollisista mielipiteistäni. Epäkiinnostava, armollinen tyhjyys.Taitaa olla vielä yhden matkan aika, sen pidemmän ja perinteisen. Kun ZZZ-junan vakiovuoro saapuu, hyppään höyhenvaunuun empimättä, liput ovatkin jo valmiina. Ja huomenna olen jo perillä.

Hyvää yötä.

-Nina

www.myspace.com/shinaband

Uusi kappale

Hyvää kesän jatkoa ja palataan tarinoiden ja turinoiden merkeissä piakkoin!

http://www.myspace.com/shinaband/music/songs/send-him-an-angel-83238018

T. SHINA

Oikea ja väärä sotku

On universaalisti tunnustettu tosiasia, että sotkua on kahdenlaista: oikeaa - ja väärää. Väärä sotku on pääsääntöisesti (pääsääntöisesti, ei aina!) miesten aikaansaamaa, oikea sotku naisten.Väärän sotkun erottaa helposti oikeasta. Väärä sotku on nimittäin ärsyttävää siinä missä oikea on iloisen pirskahtelevaa höpösotkua, jota ei melkeinpä voi sotkuksi kutsua laisinkaan.

Väärä sotku on epämaisemallista, sisustukseen täysin sopimatonta ihmeellistä tötterösotkua, missä tyypillisesti asiat sijaitsevat lattialla ja/ tai ovat rutussa ja täten menettävät merkityksensä osana kodin kutsuvaa kokonaisuutta. Esimerkiksi koristetyyny töröttää tyhmästi sohvan nurkassa aamusta iltaan pöyhimättömänä ja vailla sille kuuluvaa levon tunnelmaa.

Oman tutkielmansa aihe ovat erimuotoiset keot, joiden esiasteita ovat mm. avattu kirjekuori pöydälle jätetyn (likaisen) lautasen päällä, sukka (avatun) varrasleipälaatikon päällä, (tyhjä) vessapaperirulla silityslaudan päälle jätetyn sanomalehden JA kirjan päällä. (!!!!)

Oikean sotkun osviittaa saa esimerkiksi elokuvista, sisustuslehdistä ja Ikean kuvastosta. Tavarat on hauskasti siirretty pois paikoiltaan, mutta kodin henkeä ei tietenkään ole rikottu. Kirja voi esimerkiksi lojua boheemisti oikeasta kohdasta aukaistuna ruokapöydällä - varsinkin jos siinä on kivoja kuvia! Samoin mukavat trendi- tai perinnelelut voivat sijaita lattialla kaikin mokomin, jos ne sopivat täydellisen esimerkkiperheen lavastukseen muodoltaan, väriltään, hengeltään jne.

Kiteytetysti voidaankin sanoa, että oikea sotku on järjestelmällistä, harkittua ja yksinkertaisesti hyvännäköistä sotkua. Se luo kotiin rennon huoletonta tunnelmaa mutta ei tee siitä rytökärpän pesää, missä kukatkin kuihtuvat silkkaan häpeään. (!!)

Joskus minusta tuntuu, että ainakin täällä meidän kotona minä ja Frendien Monica olemme ainoat, jotka ymmärtävät oikean sotkun päälle! Ja se jos mikä on väärin! Ja sitä paitsi ärsyttävää!

Jatkuvan köykkimisen, korjaamisen, kaahimisen ja s i i v o a m i s e n väsyttämä Nina ;-)