Meno-paluu Höyhensaarille ykkösluokassa
14.10.2011 klo 13:11
Unien hourejuna saapuu aina ajallaan, omallaan. Vaikka matkustaja ei olisi pysäkilläkään, kuumehoureiden erikoispika ottaa kyytiin matkalippuja kyselemättä ja matka tuntemattomaan alkaa.
Palasin juuri tuollaiselta tripiltä, joka alkoi yllättäen olohuoneen matolla ja jatkui sohvalla useita tunteja. Matkaan haettiin tosissaan vauhtia koko päivän: omasta ja kuopuksen kuumeesta huolimatta projekteja piiskattiin eteenpäin lähes hullun vimmalla. Älytöntä, myönnän. Mitä tulee työssäjaksamiseen ja sen ylläpitämiseen olen itse itseni kiistatta pahin vastustaja. Yllytän itseni kummaan terrieritanssiin viimeisillä voimien rippeillä ja tulos on aina lähes sama: olohuoneen matto, sohva, tuntematon.
Tuntemattoman jälkeen tänä nimenomaisena hetkenä kukaan ei oletettavasti odota minulta mitään. Vain kuu tuijottaa ilmeettömänä puiden välistä, eikä vaikuta lainkaan kiinnostuneelta aikaansaannoksistani tai mahdollisista mielipiteistäni. Epäkiinnostava, armollinen tyhjyys.Taitaa olla vielä yhden matkan aika, sen pidemmän ja perinteisen. Kun ZZZ-junan vakiovuoro saapuu, hyppään höyhenvaunuun empimättä, liput ovatkin jo valmiina. Ja huomenna olen jo perillä.
Hyvää yötä.
-Nina
www.myspace.com/shinaband
