Omilla poluilla
09.03.2010 klo 09:44Elämässä on asioita, jotka vaan ON. Musiikki on aina OLLUT. Sitä ei kukaan voi viedä pois, vaikka mitä tapahtuisi. Se on oma suuri voima ja jonkinlainen sisäinen salaisuus, jota kaikki ei arvaa eikä tiedä. Sen musiikillisen palon, hullunkiillon ja -kimalluksen ansiosta tapasimme toisemme 90-luvun alussa, Nina ja mä. Koitan mutkat suoristaen palata ajassa niihin tapahtumiin, jotka on johtaneet siihen, että me ollaan nyt tässä bändissä ja SH/NA -yhtye on vihdoinkin olemassa.
Akateeminen Laulu etsi uusia laulajia syksyllä -92. Olin ollut edellisenä keväänä Euroviisujen taustakuorossa Malmössa, jossa Pave Maijanen lauloi Yamma Yamma, ja tarkalleenottaen se oli mun eka livekeikkani. Pave oli ja on ex-mieheni ystävä ja oli kuullut mun laulavan ja soittavan pianoa monta kertaa ja sen perusteella arvasi pyytää mua messiin. Olin toki esiintynyt yhdeksän vuotta musiikkiluokilla opiskellessani, mutta treenikämpille ja rock-piireihin saati sitten keikoille en missään vaiheessa nuoruuttani ollut eksynyt. Olin sitä paitsi aina ollut ihan käsittämätön jännittäjä. Klassista pianoa olin soittanut tokaluokkalaisesta yläasteikäiseksi ja klassista laulua opiskellut yksityisesti parisen vuotta. Esiintyminen tv-kameroiden edessä suorassa lähetyksessä noin kahdeksansadanmiljoonan katsojan edessä oli mulle 21-vuotiaana kieltämättä aika hevi kokemus. Mutta hieno, sanoinkuvaamattoman hieno!! Oli kauhea shokki palata moisen superviikon jälkeen takaisin arkeen ja liian sävelettömään elämään. Osittain tästä musiikittomuusfrustraatiosta johtuen heti seuraavana syksynä ystäväni innoittamana pyrin ja pääsin AL:n kuoroon, jota silloin johti Atso Almila. Saisi laulaa kerran viikossa ainakin jossain. Stemmalaulanta kiinnosti joka tapauksessa, vaikkakin sitten siihen hätään klassisemman matskun parissa.
Ninalla oli jo paikka kuoron riveissä, kun askelsin ensimmäisiin treeneihin kakkossopraanon riveihin. Nina lauloi alttoa ja istui toisella puolella salia. Kiinnitin heti huomiota punaisiin hiuksiin ja ilmeeseen, joka oli herkeämätön ja keskittynyt. Nina oli päätynyt kuoroon yliopiston kautta; neito opiskeli siellä englanti pääaineenaan ja oli kiinnittänyt huomiota AL:n ilmoitukseen opinahjonsa seinällä. Kotona vanhempiensa luona asuessaan nuoren Ninan lähes kaikki liikenevä vapaa-aika oli kulunut luurit korvilla omassa huoneessa laulaen ja kuunnellen monen sorttista musiikkia Abbasta Manhattan Transferiin. Musiikkiopistossa opiskelu ei koskaan ollut tuntunut omalta vaihtoehdolta vaan yksinkertaisesti halu laulaa ja fraseerata matkimalla erilaisia artisteja olivat vieneet voiton teoreettiselta puurtamiselta.
Could you feel the music stirring/Would you find all the key changes?
-Sini
