Kimalluksen blogit

Sanojen ajamana aamusta iltaan

Klo 6.15. Tomumaja tahtoo uinua, mutta ensimmäiset selkeät ajatukset pyrkivät jo luomaan unta päivän tieltä. Hämärän rajamaa tuottaa silti vielä sopivasti suloisia hörhelöitä pimeässä tokkuroinnin lomaan: Grasshoppers in a stream, in a stream, in a stream. En ole koskaan ollut suoraan tekemisissä kirjoittamieni laulun tekstien kanssa, ne tulevat kysymättä ja alkavat vainota. Kuten nyt.

Nykyään osaan jo suhtautua päässäni soiviin eriskummallisiin katkelmiin, enkä enää luule tulevani hulluksi. Toisaalta: mitä hulluus on? Ehkäpä se on päätös tai jumalainen antautuminen.

Tyynyllä söhertyneet kiharat kiittävät, kun suihku sanoo swoosh. Viileä virta ohjaa ajatukset pois runollisilta raiteilta. Vettä valuvana livahdan kohta konkreettisten asioiden keittiöön: kahvinkeitin päälle, leivät paahtimeen. Salaperäiset sanat ja niiden liepeillä häilyvä sävel häipyvät lopullisesti taka-alalle, kun annan suukot kaikille suloisille pojilleni.

Klo 8.15. Laimea Lahdentie arkisine haasteineen: pittoreski lumimaisema valaisee mieltä, mutta ruuhka risoo. Juttelemme mieheni, SH/NA:n basistin, kanssa laulujen tematiikasta; aluista ja lopuista, painotuksista, väreistä ja toteutuksista. Lukemattomien kilometrien luova prosessi on viimeistelyvaiheessaan. Laulut alkavat saada lopullisia muotojaan.

Klo 9.15. Toimisto. Riisun takin ja siirryn toiseen tunnetilaan. Palavereita, suunnitelmia, tiedotteita, lehdistötilaisuuksia. Sanoja, sanoja, sanoja. En pääse niitä pakoon, mutta virka-ajalla ilmaisu vaihtaa tyylilajia. Välillä vilkaisen Sinin päiväkirjamerkintää - kuinka pitkän matkan olemmekaan kulkeneet! Tällä polulla olen syntynyt ja kasvanut.

Klo 16.15. Turtumus. Päivän ponnisteluiden jälkeen mieli on kuin mehiläispesä ja sekoittavat sanat alkavat jälleen hämmentää alitajuntaa. On aika vaihtaa tonttia, taantua takaisin omanlaisiin mielenmaisemiin. Lahdentie, lumimaisema, ruuhka.

Klo 23.15. Väsyneenä riepuna omassa sängyssä kiedottuna tiukasti syliin. Astianpesukoneen humina sointumattona taustalla. Olen yhtä tuudittavan huminan kanssa, veri kiertää kuin vesi pesukoneessa. "Grasshoppers in a stream, in a stream, in a stream." Taas tuo outo parsi, outo hokema harhateillä. Ja heti sen perään uusi, juuri ennen nukah... "Quickly they cover me, cover me, cover me!"

- Nina