Taverna Tasettikujalla
22.04.2010 klo 15:40Keväisenä aamuna aukaisen oven takaterassille. Lunta on vielä kasapäin, mutta talvi vetäytyy jo vauhdilla kohti horisonttia. Mustarastas muistuttaa, että on jo aikakin.
Aloitan rikki menneiden tai muuten tärveltyneiden tavaroiden raivaamisella: muutama tuoli ja yksi pöytäkin särkyivät talven aikana lumen alla. Syysmyrskyjen jäljiltä terassille jääneet ruskean harmaat lehdet saavat myös kyytiä, kun luuta lentää. Kolhiintunut grillimme on onneksi säilynyt ehjänä!
Lakaisen, pyyhin ja kuuraan rakasta ylimääräistä olohuonettamme kevättä ja kesää varten. Tuohon tulee katos, sen suojiin tuttu sohvantapainen värikkäine tyynyineen sekä tietysti pöytä ja tuolit ruokailijoita varten. Ja toiselle puolelle tulee pienempi katos tai ehkä päivänvarjo ja pienempi pöytäryhmä sen alle. Tsehoviaanista boheemitunnelmaa saadaan vapautuneilla mattovalinnoilla ja hurmoshenkisillä kukkaistutuksilla. Kesäkuuhun mennessä terassin aitaa koristaa jo mahtava villiviiniköynnös. Kaikki on kivasti kallellaan, eikä mikään ole juuri kuten katalogeissa.
Ja tuossa on vielä yksi tyhjä tila, mihin voi sijoittaa kenties kolmannenkin pöytäryhmän? Viime kesänä istuttamamme kirsikkapuu on juuri siinä sopivasti suojaa antamassa.
Ajatukset siirtyvät kauas kesään, syvään heinäkuuhun. Helleaaltojen aikaan avaan Tasettikujalle tavernan, johon ystävät kokoontuvat kesäillan viettoon kuka mistäkin kaukaa saapuen.
Ensimmäiset ystävät saapuvatkin nyt kuin tilauksesta auttamaan järjestelyissä, kun tunnelma on saatava kohdalleen jälleen yksiä kesäisiä kinkereitä varten. Läheiseltä niityltä poimitaan kukkia kiikkeriin maljakoihin, värivaloköynnöksiä ripustetaan katoksen reunaan. Iso pöytä on täynnä kukkuraisia kulhoja ja vateja, ja boolimaljan sisältöä sommitellaan suvereenisti.
Ihmiset loikoilevat puolihuolimattomasti kuka missäkin, ja levyt vaihtuvat lautasella. Laulua, soittoa, tanssia ja toinen toistaan pöljempiä puheenvuoroja. Syöminen on aloitettu melkeinpä herraskaisesti, mutta kuka jaksaa piitata etiketistä, kun olennainen on kohdallaan. Ruoka on hyvää, kun se on rakkaudella tehty, ja se riittää.
Kilinää, kolinaa, lasten kiljahduksia. Satunnainen leivon liverrys. Lukuisat eri äänimaisemat kietoutuvat toisiinsa ja minä soin niiden seassa. Hetken verran huoletonta hurlumheitä.
Kesken puheensorinan ja naurun remakoiden kesäiltainen tuulenpuuska löyhäyttää servietit pöydällä sikin sokin. Katoksen seinät pullistuvat ja katto kohoilee pehmeästi. Tuulikellon helähtäessä ilmavirrassa sydämeni seisahtuu äkkiä sekunnin ajaksi: kuinka pakahtuneesti rakastankaan näitä ihmisiä – ja kuinka ohikiitäviä hetket heidän kanssaan ovat. Rakas jumala, anna minulle viisautta elää hetkessä ja olla läsnä!
Takaisin tässä ja nyt. Ties kuinka kauan olen istunut yhden talvelta pelastuneen tuolin reunalla ajatuksiini vaipuneena – luuta poikittain sylissä tehtävänsä tehneenä.
Vilun väristys. Huhtikuun aurinko on mennyt pilven taa ja muistan, ettei ole aivan kesä vielä.
Mutta pian, aivan pian.
It's a beautiful day
Everyone’s singing
Like in old times
The spirits are high
And I’m dancing with you
We are a marvellous pair
Life all around true and fair
Nina, SHINA
www.myspace.com/shinaband
