Kimalluksen blogit

Terveyttä elämään

Kurkussani on kaktus ja keuhkoputki sanoo piiiiihh. Laahustan kauppaan ja niinkuin aina flunssan ensioireiden tullessa mieleni tekee pullaa. Rehellistä, oikeaa peruspullaa ja sen kanssa mielellään appelsiinituoremehua, jossa on paljon hedelmälihaa. Jotenkin saan itseni kuitenkin huijattua notkuvan leivonnaistiskin ohi ja pysähdyn ajatuksiini vaipuneena murohyllyn kohdalle. Aivan, lesemurot onkin loppu! Niitä pitää olla aina kaapissa. Niitä popsin monena iltana kera luonnonjugurtin ja hunajan, risti-istunnassa sohvalla, telkkaria töllöttäen.

Paketin kyljessä on sattumoisin smoothie-ohje. Kaikkihan juovat smoothieita nykyisin! Paitsi siis minä, joka syön heti aamulla, mustan kahvin kanssa, leipää. Leipääleipääleipää. Vaan smoothiepas on terveellistä ja tehokastakin, kun se on niin kovin helppo vaikka napata aamulla mukaan ja juoda matkalla minne sitten ikinä sattuukin menemään. Tämähän on tehty helpoksi: muroja vaan juoman sekaan ja kas, niistä ihminen saa tarvittavat kuidut eikä hämäristä pussukoista pellavan- sun muita ihmesiemeniä, joita aina suositellaan "nautittavaksi" suoliston toiminnan ylläpitämiseksi.

Niinkuin mainoksissa. Tervettä, virtaviivaista elämää tavoitellen. Haluan olla se ihminen, nyt heti! Poimin suorastaan innoissani ostoskärryyn muutkin ainekset: banaanin, luonnonjugurtin ja...äh, marjoja en ole taaskaan pakastanut. Koska nuoruuteni torimyyjäkesinä kauhoin marjat helpolla tavalla suoraan pöydästä pakastuspusseihin, olen vielä nykyisinkin näissä asioissa niin jumalattoman laiska, että en yksinkertaisesti viitsi kerätä asioita pakkaseeni. En. En edes osta niitä laatikoituna. koska siinä kohtaa myönnän, että aina iskee pihiys. Ostan ne mieluummin pakastealtaasta pikkupakkauksissa silloin, kun tarvitsen. "Kuumenna ulkomaiset marjat ennen käyttöä noro-viruksen estämiseksi", tiedotetaan vitriiniin läntätyssä lapussa. Hmh. Ja jee, pakkasessa saatta olla hiukan happamia marjoja, jotka sain naapurilta. Käytän niitä. Nappaan vielä kaurajuoman jugurttihyllystä. Mitä lienee. Kuulostaa niin pirun terveelliseltä kyllä sekin.

Kotona puran kassin ja otan tarvittavat aineet esille samalla hartaudella kuin alkemisti ihmeaineineen, joka yrittää saada niistä aikaan elämän eliksiirin, jolla mahdollisesti voisi saavuttaa ikuisen elämän. Kulhoon, noin, kun enpä ole tullut hankkineeksi muodikasta blenderiä. Ystävän lahjoittama marja-aroniamehu saa korvata reseptissä suositellun karpalomehun ja tämä aroniahan se vasta kuulemma terveellistä on! Avaan kaurajuomatölkin ja mietin hetken, mitä hittoa oikein olen tekemässä. Täysin käsittämätöntä limalitkua. Älä mieti, sekaan vaan. Sauvasekoitin surauttaa sotkun hienoksi mönjäksi.

Hartaana kaadan juoman pitkään lasiin. Hmmm...ihan jees. Ehkä vähän liian kylmää. Ja hivenen liian hapantakin. Odotan ihmettä. Eteisen peilistä tuijottaa sama taikinainen naamataulu. En muuttunutkaan fitness-tyypiksi, ainakaan vielä. Sitäpaitsi teen saman huomion kuin kauhoessani keittoja. Tykkään purra ruokaa, jauhaa oikein kunnolla! Siksi kai kulmahampaanikin ovat niin terävät. Keitonkin kanssa pitää aina syödä oikein tosi monta leipää. Ja nyt, tässä kirjoittaessani mieleni rupesi tekemään oikein veristä pihviä. Pullahimo tosin katosi kuin taikaiskusta. Jotenkin kuitenkin jo arvaan, ettei smoothie-asia päädy päivittäisiin rutiineihini. Niinkuin ei kaurapuurokaan, valitettavasti.

Kyllä se on kuulkaa niin, että ihminen kyllä tietää, mikä on itselle parhaaksi!

Sini, Shina    www.myspace.com/shinaband