Yhteiselon alkutaipaletta
12.01.10 klo 15:07Hyvää uutta vuotta 2010 kaikki blogini lukijat! Joulu on takana ja uusi vuosi on aloitettu reippain mielin. Edellisessä blogimerkinnässäni kerroin miten elämäni muuttui viime syksynä yks kaks kun päätimme muuttaa yhteen poikaystäväni kanssa. Jatketaanpa sitten siitä mihin viime vuonna jäätiin.
Hyvin pian sen jälkeen kun tavaramme olivat löytäneet paikkansa uudessa kodissamme, alkoi minulla aivan mahdoton sisustusbuumi! Kuten moni nainen tietää, voi maata järisyttävän sisustusbuumin lähtökohtana olla vaikkapa sohva tai ihan mikä tahansa esine. Ja kun tämä yksi esine tai huonekalu ei istu siihen haluttuun kokonaisuuteen, saa koko asunnon sisustus kyytiä. Olenpa siis viimeisen neljän kuukauden aikana pistänyt uusiksi lähes kaiken, mutta entisiä tavaroita (niitä mieluisimpia) on tullut säilytettyä, sekä omia että poikaystävänkin. Tällä hetkellä on menossa seinien maalaus…
Poikaystäväni on ollut mielissään näistä sisutuksellisista muutoksista, tai niin hän ainakin sanoo. Ainut ”ongelma” jonka hän kokee on se, että hän ei löydä enää omia tavaroitaan. Mitenkäs tuollainen on mahdollista? Mutta jotenkin tiedän poikaystäväni niin fiksuksi, että hän ajansaatossa oppii siihen, että se geelipurkki ei ole siinä käsienpesualtaan reunalla niin kuin aikaisemmin. Geeli on siirtynyt sen merkitsevän metrin verran siihen koriin, jossa koko talouden kosmetiikka sijaitsee. Pidän peukkuja (ihan meidän molempien puolesta) että tämä muutos valkenee hänelle piakkoin. :)
Tuo yllä oleva tavaroiden katoaminen on varmasti tullut tutuksi jokaiselle, joka on aiemmin asunut yksinään ja muuttanut yhteen asumaan toisen kanssa. Toinen asia, jonka varmasti lähes jokainen yhteen muuttanut henkilö on kokenut on se, kun kaverit kyselevät että miten se yhteiselo on lähtenyt sujumaan. Aivan jokainen kavereistani on kysynyt tätä asiaa minulta ja aina tuo kysymys esitetään sellaisella tietyllä äänenpainolla ja joka kerta se ärsyttää aivan yhtä paljon, enkä tiedä miksi.
Eipä siihen sitten voi muuta vastata kuin totuuden mukaisesti. Yhteiselo on sujunut oikein hyvin, mitään ”ongelmia” (paitsi tavaroiden katoaminen) ei ole tullut eteen. Siinä vaiheessa kun olen sanonut että emme ole riidelleet kertaakaan seurustelumme aikana kysyjän suu loksahtaa auki. Siis mitä ihmettä, ette ole riidelleet kertaakaan? No eipä olla, ei. Ja en koe tätä mitenkään ”ongelmaksi” niin kuin moni muu tuntee kokevan. Miksi ihmisten pitäisi riidellä? Onko se joku parisuhteen mittari?
Kommentit (6) - kommentoi ja arvostele
