23.04.09 klo 01:55
"Kun bileonni alkaa kumista tyhjyyttään, on aika matkustaa vanhempien luo. Itsensä etsijöiltä jää myös harmittavan usein huomaamatta, että siinähän ne ovat."
Omalta osaltani jonkinasteinen bileonni jatkuu vielä tälläkin hetkellä, mutta kyllä sinkun askelissa on eteenpäin menty, tässäkin erossa. Ja jälleen kuten kolumnissakin, pian eron jälkeen oli ajankohtaista vierailu omien vanhempien luokse tuttuihin maisemiin. Jossakin tapauksessa tämä olisi voinut olla hyvä juttu, sillä kyllähän maiseman vaihto aina hyvää tekee. Mutta minun tapauksessa paikka jossa vanhempani asuvat sattuu olemaan sama paikka josta myös poikaystäväni on kotoisin.
Eli eipä voi sanoa että olisin karannut vanhempieni luokse "pakoon" vanhoja muistoja vaan päinvastoin, voi olla että paremminkin palasin niihin. Joka ikisestä paikasta kun tuli mieleen yhteisiä muistoja ja joka ikisestä yhteisestä tutusta tuli mieleen porukassa vietetyt hetket. Ehkäpä vanhempien luona vierailu toimi jonkinlaisena shokkihoitona erossa.
Ja kyllä äitikin tätä shokkihoitoa omalta osaltaan tarjosi mielin määrin. Kommentit: "Oli se kyllä niin mukava poika". "Ja minä toivon että te vielä palaisitte yhteen". Ja kysymys kuten "Mikä teille nyt oikein tuli?" jne... Nämä lukeutuvat juuri niihin asioihin jotka haluat kuulla JUURI erottuasi. Oikeasti nämä ovat ne asiat joita et halua kuulla KOSKAAN, mutta äitisi ei vain sitä tajua, ei sitten millään. Äidit kun tietävät mielestään kaikesta kaiken ja eivät millään voi pitää sisällään niitä mahtavia omia mielipiteitään ja älynväläyksiään, vaan heittävät ne ilmoille silloin kun se heistä parhaalle tuntuu. Omalta osaltani voin sanoa, että isä toimi tässä(kin) tilanteessa paljon fiksummin kuin äiti. Isä ei udellut turhia eikä pommittanut turhanpäiväisillä kysymyksillä. Isä vain oli kuuntelevana korvana ja kertoi oman mielipiteensä jos sitä häneltä kysyin. Pisteet isälle!
Mutta eipä äiti ollut ainut ihminen joka sai minut näkemään punaista. Tuntui että jokaisella tutulla oli omat - ja totta kai oikeat mielipiteensä tästä asiasta. Yleensä mielipiteet olivat sellaisia, että jokainen jotenkin tiesi, että olemme eroamassa. Hyvä että sentään muut tiesivät tämän asian tapahtuvaksi, kun se meille asianomaisille oli ollut kuitenkin loppujen lopuksi aika nopea päätös... Ja se toinen vakiokommentti oli, että koska olimme aloittaneet seurustelun niin nuorena, eihän olisi mitenkään mahdollista, että olisimme olleet yhdessä maailman loppuun asti. Voipa olla totta tämäkin asia, mutta lukeutuu taas vain kovin kovasti niihin asioihin joita et halua kuulla.
Mutta ehkäpä näistä kaikista kommenteista ja vierailusta vanhempien luona oli kuitenkin hyötyä sillä jollakin tavalla tajusin että nyt on elämä pistettävä uusiksi. Eli kohti seuraavaa askelta, joka on nimeltään UUSI ELÄMÄ.
Kommentit (0) - kommentoi ja arvostele
09.04.09 klo 15:33
Jatketaanpas sitten tämän biletysvaiheen kanssa... Kuten viimeksi kirjoitin, sinkkuna tuota baarien yöelämää tulee katsottua aivan erilaisin silmin. Muutamia asiaan liittyviä havaintoja tuli tehtyä heti pian tämän uuden maailman avauduttua.
No, ensimmäinen havainto oli se että "kaikki" ne komeat miehet joita päivisin näet kaupungilla käyskentelemässä, niitä ei vain yksinkertaisesti ole baareissa. Nämä miehet nimittäin häipyvät illoiksi ja viikonlopuiksi tyttöystäviensä ja vaimojensa kainaloon. Sitä vastoin baarit täyttyvät viikonloppuisin (epätoivoisista) sinkkumiehistä ("pygmeistä"), jotka kaivautuvat pimeän tullen luolistaan baari-iltaa viettämään. Toki poikkeuksiakin on. :)
Toinen havainto oli se, että kun pyörit sinkkuna baarissa, tunnistat sieltä myös helpommin kaikki muut sinkut. Ehkäpä se on juuri se epätoivoinen katse jonka sieltä ihmisjoukosta tunnistaa ja joihin myös valitettavasti oma (ei tietenkään niin epätoivoinen) katse osuu. Ja entäs kun kello lähenee kolmea? Siinä vaiheessa alkaa sellaiset markkinahulinat että eipä ole moista millään torilla nähty! Katseet ja epätoivoiset iskuyritykset ovat jo sitä luokkaa että toivoisit ihmisten jo lähtevän kotiin - vaikka sitten yksinään.
Seurustellessa nämä yhden yön jutut olivat minulle vieras asia. En oikeastaan tajunnut sen suuremmin mistä näissä jutuissa oli kyse, eikä minun ollut tarvinnutkaan tätä asiaa pahemmin pohtia. Mutta sen verran sitä olin ajatellut seurustellessa että minusta ei koskaan olisi yhden yön juttuihin. Ei varmasti ikinä! Miten ihmiset voivat lähteä joidenkin tuntemattomien tyyppien mukaan ja vain yhden yön takia. Voiko se olla sen arvoista ja mitä ihmiset siitä oikein hakevat? Ja tuskin kovin monet edes yhden illan juttuja harrastavat. Näin sitä ajatteli silloin.
Mutta totuus valkeni hyvin pian, tässäkin asiassa. Baarin viimeisen tunnin kuviot avasivat silmät siltä osin että huomasin lähes kaikkien tyyppien lähtevän baarista jonkun kanssa pois. Ja tuskin kaikki olivat seurustelevia pareja tai vanhoja tuttuja keskenään. Ja miten sitten kävi itselleni? Ennen kuin huomasinkaan, olin itsekin mukana näissä jutuissa, vaikka niin toista olin vannonut. Ensimmäinen kerta, se kait se oli se ratkaiseva. Ja voinpa sanoa että kun omantunnon tuskista pääsin tämän ensimmäisen kerran osalta, ei ole paluuta tuolta tieltä ollut.
Kait se on sitä kun ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä niin paljon, että yksikin yö ja vierekkäin vietetty aamu on parempi kuin kaikki yöt ja aamut yksinään. Olen huomannut itsestäni että "mukavan tyypin sattuessa kohdalle" aamut tuntuvat menevän aina liian äkkiä. Haluaisi vain jäädä roikkumaan toisen lämpimän kehon viereen kun koskaan ei tiedä milloin seuraava kerta tulee. Olisi se niin helppoa seurustella että ei olisi tätä joka viikonloppuista lämpimän kainalon metsästystä... Mutta toisaalta, lämpimän kainalon metsästys se kait onkin sinkkuelämän huonoin ja ehkä myöskin paras puoli.
Kommentit (0) - kommentoi ja arvostele
