Kimalluksen blogit

Treffipalveluiden anti

Edellisessä blogimerkinnässäni kerroin miten olin uskaltautunut ihmeelliseen nettitreffimaailmaan. Ei ilmoitukseni kovin kauaa netissä roikkunut, mutta kyllä tuossa lyhyessäkin ajassa ehti kirjoitella monenlaisten ihmisten kanssa. No, minkälaisia tyyppejä nettitreffipalveluissa oikein sitten lymyää? Voinpa sanoa että tavallisia ja ihan kaikenlaisia tyyppejä. Ei ainoastaan niitä epätoivoisia seuraa etsiviä nettinörttejä vaan ihan "oikeasti" mielenkiintoisia ihmisiä.

Mutta kyllähän nettipalvelussa on aina riskinsä kun et tutustumistilanteessa ole kasvotusten uuden ihmisen kanssa. Usein se profiilikuva, joka on uskallettu sitten loppujen lopuksi omaan profiiliin laittaa, on usein juuri se paras tai epämääräisin kuva jonka kuva-arkistoista voit löytää. Sitten kun olet hiukan pidemmän aikaa kirjoitellut jonkin henkilön kanssa ja hän lähettää sinulle useamman kuvan itsestään voi käsitys hieman muuttua. Aika pinnallista meininkiä, mutta näin se vaan on. Mielestäni on siis ihan turhaa laittaa itsestään sellaista kuvaa profiiliin joka ei vastaa todellisuutta millään tasolla. Eipä tarvitse myöhemminkään järkyttää vastapuolta kun jo profiilissa on itsensä näköinen kuva.

Kuvista sitten seuraavaan asiaan. Treffipalveluissa törmäsi ainakin pariin erilaiseen ryhmään treffaajia. Toiset olivat sellaisia jotka suorilta käsin ehdottivat treffejä mitään sen kummempaa tutustumista. Profiilini oli kuulemma tehnyt niin suuren vaikutuksen että suoraan vaan treffeille. Huh, huh sanon minä! Itse en kyllä lähtisi treffeille tuiki tuntemattoman tyypin kanssa josta en tiedä yhtään mitään. Kuinka moni ihminen ehdottaisi "normaalissa arkielämässä" treffejä tuntemattomalle ihmiselle vaikkapa kaupassa? Ei varmaankaan kovin moni. Tätä olen itse nähnyt vain amerikkalaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Toiset sitten taas halusivat tutustua paremmin: kirjoitella sähköpostia, chattailla ja lähetellä kuvia. Itsekin olin tällaisilla linjoilla. Olin kyllä jo etukäteen päättänyt, että kovin sykähdyttävä tyyppi saisi kohdalleni tulla, ennen kuin tämä nainen lähtee nettituttavuuden kanssa treffeille. Itse kirjoittelin pidemmän aikaa muutaman tyypin kanssa, mutta varsinaisille treffeille en lähtenyt kenenkään kanssa. Satuin kyllä kerran törmäämään yhteen mielenkiintoiseen nettituttavuuteen baarissa, joka jo sinänsä oli ihan hauska juttu. Yhden kerran myöhemminkin sitten nähtiin, mutta ei siitä mitään tullut.

Mutta niinhän se monesti menee, että jos on jotain säätöä johonkin suuntaan alat kiinnostamaan yhtäkkiä ihan kaikkia. Niitäkin jotka aiemmin eivät olleet osoittaneet mitään mielenkiintoa sinua kohtaan. Ja niinpä omassakin elämässäni oli tulossa suuria muutoksia juuri niihin aikoihin kun ilmoitukseni oli nettitreffipalvelussa...

Netin treffipalvelut

Oletko joskus ajatellut miten säälittäviä ovat ne tyypit jotka hakevat seuraa netistä? Oletko koskaan ajatellut, että jos itse olisit sinkku, et varmastikaan laittaisi ilmoitustasi nettitreffipalveluun?

Entäpä oletko koskaan kuullut tarinaa kahdesta ihmisestä jotka ovat tutustuneet toisiinsa jollakin tavalla netin kautta? Tarinaa ihmisistä jotka tutustuivat netin kautta, päätyivät yhteen, rakastuivat, menivät naimisiin jne.?

Itse voisin vastata jokaiseen edellä esittämääni kysymykseen: "Kyllä". Kyllä se on mukava arvostella toisia ja toisen toimintatapoja ja vannoa että itse EN KOSKAAN tule tekemään noin. Ja kas kummaa, kuten saatattekin arvata, löytyi minunkin treffi-ilmoitukseni jonkin aikaa eräästä suositusta nettitreffipalvelusta. Näin tuli taas jälleen kerran kumottua se kaikki mistä olin niin vannoutunut.

Sinkku netin treffipalvelussa on kuin lapsi karkkikaupassa. Siellä on tuhat ja yksi kohtaa johon voit määrittää "unelmakumppanisi" ominaisuudet, että ei kun vain rastia ruutuun laittamaan! Kyllähän vähemmästäkin alkaa valinnanvaikeus iskeä. Ja olipa hakuominaisuuksia valittuna jos minkälaisia, varmasti palvelusta löytyy useita kymmeniä tyyppejä jotka vastaavat haluamiasi ominaisuuksia. On se nykyaikana niin helppoa!

Mutta ennen kuin pääset kunnolla selaamaan muiden käyttäjien profiilia sinun tulee täyttää tietysti oma profiilisi. Ja oma profiili on tietysti totuudenmukainen koska eihän tässä asiassa ole mitään järkeä lähteä vilpillisesti liikkeelle. Tätä mieltä ainakin itse olen.

Ensimmäinen kynnys oman ilmoituksen laittamisessa tuli kuvan kohdalla. Alussa en laittanut ilmoitukseeni kuvaa koska en halunnut että jotkut tutut ihmiset tunnistavat ilmoitukseni. Toisaalta, jos joku tuttuni olisi huomannut ilmoitukseni sehän vain kertoo siitä, että hän on itsekin kiinnostunut jollakin tavoin tuosta samaisesta palvelusta.

Ja kumma kyllä vaikka en ihmeellisiä tarinoita raapustellut oman profiiliini kyllä sain useita viestejä jo muutaman päivän aikana. Itse en koskaan selannut profiileja joissa ei ollut käyttäjän lisäämää kuvaa, mutta jotenkin ajattelin että kyllä ne mielenkiintoiset tyypit löytäisivät minut ilman kuvaakin... Muutaman päivän päästä kuitenkin rohkenin ja laitoin profiiliini kuvan. Sellaisen aika pienen ja hämyisen, mutta kuvan kuitenkin. Ja voinpa sanoa että sitten niitä viestejä vasta alkoikin tulla!

Seuraavassa blogimerkinnässäni kerron sitten millaisiin tyyppeihin palveluissa oikein törmäsin...

Hiihtokeskukset – nuo sinkkujen paratiisit

Näin kesän alussa on aika koomista muistella mennyttä talvea ja hiihtokeskuksia, mutta blogikirjoitukset ei katso aikaa eikä paikkaa. Seuraavaa talvea odotellessa... :)

Itselleni varsinainen hiihtokeskuskulttuuri on ollut vieras käsite aina viime talveen saakka. Olen kyllä monesti kuullut mahtavista "megabileistä", joita hiihtokeskuksissa vietetään ja moni kaverini onkin vannoutunut hiihtokeskusbilettäjä. Itse sain ensimmäisen kosketukseni hiihtokeskuselämään siis tänä keväänä. Ja voinpa sanoa, että hiihtokeskukset ovat kyllä bilettäjien ja etenkin sinkkujen paratiiseja!

Hiihtokeskuksessa ihmisiä on helppo lähestyä koska siellä kaikki ovat lomalla ja sen mukaisissa fiiliksissä. Ja kun ihmiset ovat hyvässä lomafiiliksessä, on heille helppo lähteä heittämään mitä tahansa juttua. Yleensähän "keskustelut" lähtivät usein siitä oletko käynyt rinteessä ja monesko biletyspäivä on menossa jne. Ja totta kai hiihtokeskuksissa törmää myös helpommin urheilevaan sakkiin, vaikkakin aika moni oli näyttänyt panostavan enemmän After Ski -menoihin kuin varsinaiseen urheiluun. No, voi kait sanoa että kyllä viikon mittainen ryyppyputkikin käy jonkinlaisesta urheilusuorituksesta. Ensimmäisenä iltana erotit hyvin nuo punakat naamat muiden joukosta, loppulomastasi et heitä enää erottanut koska kuuluit itse samaan joukkoon.

Liekö hiihtokeskusten juomavedessä jotain outoa vai mikä lie vaikuttanut siihen mystiseen seikkaan, että hiihtokeskuksessa kaikista näytti tulevan sinkkuja, oikeasta siviilisäädystä riippumatta. Tai ehkäpä se on vain se alkoholin määrä jota viikon tai viikonlopun aikana ehditään kiskoa niin paljon että aivot turtuvat. Hiihtokeskuksissa eletään jotain ihme hurmosta, joka sekoittaa ihmisten päät: hiihtokeskuksessa kuka tahansa voi olla mitä vain haluaa. Biletyksen lomassa ei paljon kotiasioita pohdita saatikka että niistä puhuttaisiin ääneen.

No, sinkkuna tuossa hurmoksessa oli oikein mukavaa elää mukana mutta kyllä sitä monet kerrat viikonlopun aikana ehti miettiä, että jos olisin varattu, uskaltaisinko päästää siippaani kaveriporukalla hiihtokeskukseen bilettää jos kerran jokaisesta ihmisestä vapatuu mystinen Party Animal ilman mitään sitoumuksia.