Kimalluksen blogit

Onneksi olemme erilaisia!

Lempinimet

- Kun Katri, Varpu ja Sanna istuvat lounaalla, kutsuvat he toisiaan nimillä Katri, Varpu ja Sanna.

- Kun Vesa, Tuomas ja Marko istuvat oluella, kutsuvat he toisiaan nimillä Vesu, Tumppi ja Make, tai saattavat käyttää toisistaan vain sukunimiä.

Ulkona syöminen

- Kun Vesa, Tuomas ja Marko saavat 32 euron yhteisen ravintolalaskun, heittää jokainen heistä pöytään 20 euroa, koska heillä ei ole mukana pienempää rahaa. Kukaan ei myöskään kehtaa myöntää haluavansa saada rahasta vaihtorahat takaisin.

- Kun naiset saavat ravintolalaskun, kaivaa joku naisista esiin taskulaskimen.

Raha

- Mies on valmis maksamaan kaksi euroa tarvitsemastaan yhden euron hintaisesta esineestä.

- Nainen on valmis maksamaan euron täysin turhasta kahden euron arvoisesta esineestä, koska se on alennuksessa.

Kylpyhuone

- Miehellä on kylpyhuoneessa kuusi esinettä. Hammasharja, hammastahna, partakone, shampoo, saippua ja pyyhe.

- Naisilla on kylpyhuoneissaan keskimäärin 337 esinettä. Mies tunnistaa niistä vain 20.

Riitely

- Nainen saa aina sanoa viimeisen sanan jokaisessa riidassa.

- Jos mies sanoo sen jälkeen vielä jotain, on kyseessä silloin uuden riidan aloitus.

Tulevaisuus

- Nainen on huolissaan tulevaisuudestaan niin kauan, kunnes hän pääsee naimisiin.

- Mies ei murehdi tulevaa ennen kuin hänellä on vaimo.

Menestys

- Menestyvä mies on sellainen, joka tienaa enemmän rahaa kuin hänen vaimonsa ehtii tuhlaamaan.

- Menestyvä nainen on sellainen, joka on löytänyt yllä kuvatun miehen.

Avioliitto

- Nainen menee naimisiin miehen kanssa toivoen, että tämä muuttuisi, mutta hän ei kuitenkaan muutu.

- Mies menee naimisiin naisen kanssa toivoen, että tämä ei muuttuisi, mutta hän kuitenkin muuttuu.

Laittautuminen

- Nainen laittautuu lähtiessään shoppailemaan, lähtiessään töihin, bilettääkseen, kastellakseen kukkia, viedäkseen roskat, käydäkseen postilaatikolla, lukeakseen kirjaa, vastatakseen puhelimeen, mennäkseen nukkumaan, ym.

- Mies saattaa laittautua häihin ja hautajaisiin.

Aamulook

- Mies herää aamulla yhtä komeana kuin mitä hän oli nukkumaan mennessään.

- Naisten ulkonäölle tapahtuu jotain yön aikana.

Jälkeläiset

- Nainen tietää kaiken lapsistaan. Hän muistaa milloin kenelläkin on hammaslääkäriaika, mikä on kenenkin lempiruoka, paras ystävä, pahin pelko, suurin haave ja lempilelu.

- Mies on etäisesti alkanut tiedostaa, että asunnossa asuu hänen ja vaimon lisäksi myös joitakin lyhyitä ihmisiä.

Tämä se jaksaa aina naurattaa. Me naiset ollaan hauskoja otuksia, mutta niin ne on miehetkin! Joskus olisi hyvä muistaa nauraa omille luontaisille ominaisuuksilleen enemmän.

Rakas raskas raskaus

Raskaus on pyhä tila. Luonnollinen ja kaunis. Nainen on hehkeä ja upea pyöreän mahansa kanssa. Koko olemus henkii seesteisyyttä ja lempeyttä ja rauhaa. Elämän hienoin ihme. Raskaus ei ole sairaus.

On olemassa sellaisia naisia, jotka todella ovat parhaimmillaan raskaana. He ovat toimeliaita ja samalla rauhallisia. Heillä on tarkka tieto siitä, miten raskaus etenee. Yleensä he myös tietävät tarkalleen milloin tämä omituinen tapahtuma nimeltään ovulaatio on tapahtunut. Joko he ovat suorittaneet trendikästä "tikuttamista" tai sitten luonnostaan jopa tuntevat sen tapahtumisen. Siis sen, kuinka mikroskooppisen pieni munasolu irtoaa ja lähtee vaeltamaan pyhyyden temppeliin kohdatakseen kumppaninsa.. Alkuraskaudesta asti he tuntevat "nippailua" ja heidän miehensä ihastelevat pyöristyneitä muotoja rintalastan päällä. Lisäksi nämä naiset kykenevät jo hedelmöityshetkellä tuntemaan sen sisuskaluissaan onko rakkauden hedelmä (tai masukki) XX vaiko XY.

Nämä naiset ovat jo positiivisesta raskaustestistä alkaen valmiita. He roikkuvat samanmielisten kanssa samoilla nettipalstoilla päivittelemässä raskautensa etenemistä ja tuovat kilpaa esiin tietouttaan raskaudesta. Siellä on luettu jos jonkinmoista tutkimusta raskaudenaikaisista ongelmista ja vaiheista, joita jokaisen on hyvä odottaa (ja pelätä). Monella on ennestään taskussa tieto aiemmasta raskaudesta, jota käytetään hyväksi tehtäessä yleistäviä tietopankkeja asiasta kuin asiasta. Närästykseen Rennietä ja levottomiin jalkoihin magnesiumia jos ei pysty nukkumaan tukisukat jalassa. Puhumattakaan siitä auliudesta jakaa valmiita listoja ensikertalaisille, että mitä tarvikkeita vauvaa varten on hankittava ja mitä siihen legendariseen sairaalakassiin on pakattava. Toiset liputtavat Mandugan puolesta ja toiset taas kannattavat liinaa. Rintareppu on huono. Osataan myös eritellä kestovaippojen edut kertiksiin (eli kertakäyttövaippoihin) verrattuna.

Lähipiiri saa huomata, että maailmassa on muut aiheet loppuun käsiteltyjä, koska yksi nainen on raskaana. Kaikkia kiinnostaa vain ja ainoastaan tämän naisen olotila, turvotuksen määrä, painonnousu ja masukin liikkeiden määrä. Vaivoja jos jonkinlaisia on hyvä listata ja huolehtia, että jokainen facebook-kaverikin tietää tarkalleen millä viikoilla on lonkkia käynyt särkemään ja kuinka suuriksi jalat ovat turvonneet. Työpaikalla on hyvä vähänväliä toitottaa kuinka ei voi enää juoda kahvia niin paljon, koska se vaikuttaa sikiön kehitykseen tai kuinka se aiheuttaa närästystä ja päänsärkyä. Mahan kasvua kauhistellaan ja hoetaan kuinka olo on kuin valaalla.

Synnytyssuunnitelmakin pitää tehdä. On tarkkaan tiedettävä, haluaako ammeeseen vai ei. Ollako epiduraalin kannalla vai paasatakko sen vaarallisuudesta. Selvitettävä etukäteen kaikki kivunlievitysmahdollisuudet aqua-rakkuloista jyväsäkkiin ja pohdittava myös, että haluaako synnyttää jakkaralla vai nelinkontin. Nämä asiat on hyvä selvittää sitten jo ennen kuin raskaus on puolivälissä ja viimeistään viikkojen poksuessa yli kolmenkymmenen on sairaalakassi pakattava ja päätökset tehtävä, koska sitten se "lähtö voi tulla ihan koska vain". Puhutaan aktiivisesti suppareista ja jauhetaan lääkärikäynneistä, jotka paljastavat paikkojen tilanteen. Mitä pidemmälle raskauden loppupuolta edetään sen enemmän aletaan odotella "tositoimia". Jokaisen ultran jälkeen päivitellään ultrakuulumisia. Yllättävän usein todetaan, että siellä se masukki on vilkutellut äidille ja isille..

Olen itsekin osallistunut moiseen hössötykseen. Silti minua huvittaa. Naurattaa se, kuinka naiset osaavat tehdä raskaudesta Jutun. Eikä sillä ole mitään väliä. Se on ihmeellistä ja upeaa. Tai no se lopputulos on ihmeellinen ja upea.. Kyllä siitä saa hössöttää, mutta pitää muistaa myös nauraa sille omalle hössötykselle eikä ottaa hommaa niin vakavasti.

Raskaus tosiaan ei ole sairaus. Se on harrastus ja vakaumus, jota touhotetaan sen yhdeksän kuukauden verran. Loppuun vielä linkki youtubeen. Pätkässä australialainen toimittaja kokee synnytyksen niin pitkälle kuin se on mahdollista. Hänelle luodaan siis keinotekoisesti samanlaisia supistuksia kuin nainen kokee synnytyksen aikana.

http://www.youtube.com/watch?v=6AdFdmE9A84

Luonto kutsuu kesken töidenkin..

Voi hyvää päivää! Naapurissa tehdään valokateremonttia ja siellä puuhaa kaksi aitoa remppamiestä. On verskat jalassa ja hiukan repaleiset paidat ynnä kulahtaneet työtakit. Äsken huomasin kun toinen niistä lähti vaeltamaan läheiselle "puistoalueelle" ja mietin, että mitä se sieltä hakee. No kusellehan se meni! Meinasi ensin lirauttaa sellaisen puun juurelle, jossa pihan lapset usein leikkivät ja laitoin jo käden takaoven kahvalle, että käyn kiekaisemassa, jottei nyt siitä sentään vessaansa tee. No huomasi sitten erään koiran ulkoiluttajan vähän matkan päässä ja taisi todeta vessavalikointinsa turhan suojattomaksi paikaksi. Siirtyi siis kauemmas toisen puun juurelle ja lorotti siihen. 

Mua huvitti ja ärsytti samanaikaisesti. Ymmärrän, että kun luonto kutsuu niin siihen on vastattava, mutta ihan tosissaan, eikö sitä paikkaa voisi vähän katsoa? Olkoonkin, ettei heillä mitään baja-majaa mukana tuossa ole, mutta eikö silti olisi voinut käydä siellä naapurin talossa asioillaan? Tiedän, että siellä on kotona joku kuitenkin niin aika älytöntä. 

Pari talvea takaperin olin lasten kanssa leikkimässä isossa lumikasassa tässä vähän matkan päässä. Se oli sellaisen päättyvän tien päähän kerätty dinosaurusmainen kasa aurattua lunta ja monet lapset siinä touhusivat rakennellen luolia ja laskivat pulkalla yms. No siinä kun touhusimme, tuli tietä pitkin pariskunta, joilla mukanaan vauva vaunuissa. En ensin sen kummemmin kiinnittänyt huomiota heihin, kunnes tajusin, että mies on tulossa lumikasaa kohti. Mieti, että mitähän asiaa sillä on.. Mitäpä muutakaan kuin luonnon asiaa! Siinä se avasi toppahousujaan ja meinasi ihan sen lumikasan juureen tulla helpotukselle. Siinä kohtaa en kyllä hiljaa voinut olla vaan älähdin, että älä nyt jumankauta iso mies viitsi. Se kaveri nosti päätään ja näytti hiukan nololta ja nykäisi housut ojennukseen. Siirtyi siitä sitten lähemmäs pöpelikköä ja kusaisi sinne. Hiukan mulla silti kiehui aivonesteet.

Eräs tapaus sattui töissä. Meillä on työpisteen takan iso ikkuna ja olemme ihan katutasossa. Ikkuna on kadulta piilossa niin, että siinä menee pieni kivetty kävelyreitti seuraavalle ovelle ja ikkunan ja polun vieressä on tiivistä pusikkoa. Siinä oli naapurissa jotain remonttia meneillään ja yks kaks oli yks niisyä äijistä siinä meidän ikkunan edessä aikeissa toimittaa vesien laskun. Ensin katsottiin työkavereiden kanssa, että kai se nyt tajuaa, ettei siihen voi kusta. Kovasti oli kuitenkin sen näköinen ettei tajua olevansa ison ikkunan vieressä. Me sitten mentiin kolme eukkoa riviin siihen ikkunan eteen ja koputettiin lasia. Tyyppi nosti katseensa ja näytti suoraan sanottuna kauhistuneelta! :) Niin nopeasti ei ole yksikään tyyppi juossut pakoon siitä! Meni kuin rusakko kettua piiloon! Kyllä nauratti.. Ja ärsytti..

Olenko mä jotenkin luonnosta niin erkaantunut kun en osaa hyväksyä tätä kaksilahkeisten harrastamaa julkista ureamista? Tekeehän koiratkin tarpeitaan mihin sattuu jos hihnan toisessa päässä ei satu olemaan järkevää tyyppiä. Mä tosin en anna koirankaan nostaa koipeaan ihan mihin vaan.. Mua vaan ärsyttää se, että tota taphtuu hitto vie melkein meidän takapihalla! Seuraavalta putkiaivolta kyllä kysyn, että sopiikos minunkin tulla heidän pihalle samalle hommalle. Kyllä mun mielestä ihmisen pitää pystyä olla kuseksimatta pitkin luontoa vaikka eläimiä määritelmän mukaan ollaankin. Eipä kovin usein näe päiväsaikaan hameväen edustajia kyykkimässä tuolla puistoissa ja porttikongeissa vaikka ehdotonta yleistystä en tästäkään toki voi tehdä.

Näistä tulee kuitenkin aina yksi vitsi mieleen: 

Jumala oli luonut kaiken valmiiksi Aatamia ja Eevaa myöten ja sanoi: "Nyt minulla on enää kaksi asiaa antamatta teille. Saatte valita kumpi saa kumman." Aatami ja Eeva odottivat kiinnostuneina, mitä heille vielä oli tulossa."Ensimmäinen on, mahdollisuus pissata seisten..." sanoi Jumala ja heti Aatami nosti innokkaana käden pystyyn ja huusi "Minulle,minulle, minulle!" ja niin tapahtui. Eeva katso kuinka Aatami heti syöksyi puun juurelle hienoa taitoaan kokeilemaan ja kysyi sitten Jumalalta:" Mitä minä saan?" 

"Kyvyn loogiseen ajatteluun" vastasi Jumala.

Suoraan sanottuna löysä on

Nyt se lähtee!Tänään on maanantai ja päivistä parhain tehdä aloituksia. Heti uuden vuoden jälkeen... Mutta nyt se ihan oikeasti lähtee. Olen jo reilut kolme kuukautta ktsellut löllyvää keskivartaloani inhoten. Nyt on aika sanoa sille hyvästit ja ruveta hommiin. Kun se ei kerran lähde itsekseen siitä liukumaan muualle niin laitetaan oma lusikka soppaan. Ennen raskautta paketti oli kasassa ja siihen pyrin taas. Tein jotain, mitä en koskaan ennen ole tehnyt. Ostin kuntoilulehden irtonumeron! Siitä löysin ohjeet vatsamakkaroiden kadotukseen. Tosin joudun hiukan soveltamaan ohjeita, koska minun ei ole mahdollista lompsia kuntosalille kolme kertaa viikossa. Mutta uskon systeemin toimivan ihan hyvin vaikka jätän laiteharjoitteet vähemmälle. Sentään meiltä löytyy tuo crosstrainer kotoa ja lisäksi on käsipainot yms. Jumppapallon voisin vielä käydä ostamassa. Se tulee olemaan käytännöllinen myös Pikkuisen kanssa kun hän heittäytyy levottomaksi niin pomppiva liike auttaa. Ipana syliin ja pallon päälle pomppimaan niin kyllä rauhoittuu! Samalla saa kuin huomaamattaan vatsaihra kyytiä.

Syytä toimiin onkin,sillä juuri mitattu vyötärönympärykseni oli järkyttävät 95cm!! Mahtaako tuosta pomppulinnasta lihasta edes löytyä.. No ei se ota jos ei annakaan. Painoakin on 70,5kg. Tavoitteeni on siis saada tuosta vyötäröltä melkein sen 20cm pois ja painoa noin 7-10kg. Ennen viimeisintä raskauttani paino oli tasaantunut edellisen laihdutuksen jäljiltä 63kiloon ja se oli tuntui hyvältä. Vyötärönympärystä en voi muistaa,mutta huomattavasti pienempi se tietty oli. Ja kyllä, on pakko laittaa nämä mitat tänne jotta ne toimivat muistutuksena mulle itselleni. Liian helposti laitan tässä asiassa laput taas silmille ja kuvittelen, ettei se tilanne nyt niin paha ole. Olen koko ikäni ollut luonnostani hoikka, joten nämä raskauksien jälkeiset paino-ongelmat tuntuvat minusta vierailta. Todella helposti ummistan silmäni todellisuudelta ja jatkan sillä linjalla, että "kyllä mä nyt vähän voin sipsiä syödä" tai "ostan kuitenkin ison suklaalevyn niin siitä riittää pitempään..en mä kuitenkaan koko levyä kerralla syö!". Ja voi kyllä vaan olen syönyt! Ja menee muuten heittämällä kahdessa illassa yksi sipsipussikin. Eli ei ihme, että vatsa löllöttää ja ällöttää.

Nyt on sitten monta projektia siis päällä. Pääsykokeisiin lukeminen, kropan trimmaus, kesäsuunnittelua, Pikkuisen opettamista pullolle, sosiaalisen elämän elvytys, tarkan budjetin seuraamista yms.. Mutta tällaisissa monen narun pitelyssä mä olen oikeastaan just parhaimmillani. Tämän kaiken yhdistäminen tuottaa just sopivan määrän stressiä, että kaikki sujuu kuin ei mitään.

Veronpalautuksista pitää vielä mainita. Ottaa päähän kun ihmiset jessittelee niitä palautuksiaan ja kiroaa mätkyjään! Kunnon verosuunnittelulla ei tule mätkyjä ja ne palautuksetkaan ei oikeasti ole mitään palkkioita tai joululahjoja valtiolta. Ne on niitä rahoja, jotka muutenkin saajalleen olisi jo vuoden mittaan kuulunut. Ja se verosuunnittelu ei tosiaan ole vaikeaa. Soitat verotoimistoon ja annat sinne tiedot niin oikeaprosenttinen verolappu tulee kotiin tai jopa suoraan työnantajalle! Homman voi myös tehdä itse netissä. Näin mäkin tein kun hain muutoskorttia nyt sosiaalietuutta varten. Ihmiset pelkää veroja ihan turhaan. Toki ne syö tuloista siivunsa, mutta silti. Mitä meillä olisi jos ei veroja maksettaisi?

Työ tekijäänsä kiittää..vai miten se oli??

Minua ärsyttää. Oikein tosissaan ottaa päähän. Kaveri kertoi, että Suomen tähtitaivaan kiintopisteenä nyt kolme minuuttia toiminut Kiinteistökuningatar Kaisa Liski oli jossakin tv-ohjelmassa sanonut suomalaisia laiskoiksi työntekijöiksi ja myös kateellisiksi. Rouva kuulemma itse on aamuvarhaisesta iltamyöhään töissä ahertamassa. Minua sitten risoo tämänkaltaiset yliyleistävät kommentit. Se, että joku painaa duunia kellon ympäri ja vähän ylikin niin tarkoittaako se todella, että me, jotka teemme vaikka VAIN sitä kahdeksaa tuntia olemme todella laiskoja? Ehkä olemmekin vain tehokkaampia..? Miksi ylipäätään työnteon pitää toimia jonain ihmisen olemuksen ja luotettavuuden(?) mittarina? Minulle työ on väline, jolla rahoitan elämän, jota elän eikä todellakaan itse tarkoitus. Työ ei ole se, joka minua määrittelee vaan minä itse. Tuntuu oudolta, että jonkun todella tarvitsee työnsä puolesta noin suuresti arvostaa itseään ja nostaa korokkeelle. Että joku tarvitsee sitä työtä ollakseen jotain.

Viimeaikoina on muutenkin läyhätty suomalaisten työmoraalista. Meillä on Euroopan pisimmät lomat ja hienosti säädetyt lait työntekijää turvaamassa. Ja se on huono asia, koska silloinhan joku toope oikeasti saattaa nauttia elämästään sen työn ulkopuolellakin. Suomessa on vähän tällainen mentaliteetti usein, että itse elämästä ei saa nauttia vaan niistä suorituksista, joita tehdään ja joilla näytetään, että tuodaan omaa kortta kekoon, niistä saa nauttia. Mutta ihan hiljaa. Laiskanleima lämähtää otsaan jos kehtaakin sanoa, että uupuu työmäärään vaikka toimittaa hommassaan vain sen 40 tuntia per viikko. Älytöntä.Se mikä passaa toiselle, ei passaa toiselle. Niin se vain on. Eläkeiästäkin valitetaan. Tottakai valitetaan jos sitä nostaa meinataan! Se on ihmisen luonne valittaa kun häneltä ollaan viemässä saavutettuja etuuksia pois. Sehän on lähestulkoon varkautta. Ei sillä valittamisella kuitenkaan ole muuta vaikutusta kuin symbolinen. Hallitus ei sille kitinälle korvaansa lotkauta kun ei tavallinen kansa kykene ymmärtämään tällaisia vaikeita ratkaisuja, joita Helsingin Herrojen on valitettavasti tehtävä.

Minä olen kyllä pohjasakkaa. Oma työni, jota tähän asti olen tehnyt on pääsääntöisesti ollut osapäiväistä. Olen ollut erittäin tyytyväinen työssäni, jota on viitenä päivänä viikossa noin 5-6tuntia. En ole koskaan ajatellutkaan, että työpäiväni pituus määrittelisi työmoraaliani tai laiskuuttani. Minä vastaan siihen kysyntään, jota työnantaja esittää. Sehän on win-win-tilanne ihan alusta loppuun. Ymmärrän toki, että jotkut viihtyvät työssään niin hyvin, että mielellään ovatkin siellä jatkuvasti. Minä kuitenkin hiukan kysyisin, että mitä muuta tällaisen ihmisen elämässä on? Mikä se elämän todellinen sisältö on, jos keskittyy tavoittamaan vain uramenestystä? Pankkitili tursuaa yli äyräiden ehkä kun niin ahertaa, mutta mitä sitten? Rahaa se vain on. Moni uraan tiukasti keskittyvä sanoo, että "kyllä minulla on perhe ja muutakin kuin tämä työ". Niin ehkä onkin, mutta onko tämä omaan uraansa keskittynyt koskaan sattunut kysymään siltä perheeltään, mitä mieltä siellä ollaan? Taloudellinen turva ei aina ole sama asia kuin onnellinen perhe. Ja kyllä, jos on perhettä hankkinut niin sen on oltava aina ensimmäisellä sijalla kaikessa. Se on minun mielipiteeni. Rahalla saa kauniit kulissit, mutta aikaa antamalla saa rakkautta.

Meitä on moneen junaan ja niin moni jää myös asemalle. Liski läiskiköön töitään kuinka tykkää äitiyden ja perheen kustannuksellakin, mutta olkoon haukkumatta toisia laiskoiksi, vaikka valitsevat toisin.