Kimalluksen blogit

E-koodi

E-koodeista kohutaan nykyään muutenkin paljon ja hoetaan kuinka haitallisia - jopa vaarallisia ne saattavat ihmiselle olla. Jokainen lihavalmistaja pyrkii lätkäisemään mahdollisimman suuren leiman paketinsa kanteen, jossa toitotetaan kuinka tämä meidän makkara ei sisällä yhtäkään E:tä jne. 2000-luvulla ihminen on tietoinen terveyden ainutlaatuisuudesta ja arvostaa puhtautta aterioissaan. Omaa arvokasta kroppaa ei haluta myrkyttää ties millä numerosarjoilla.

Yksi E-koodi kuitenkin on suositumpi kuin koskaan ennen. Nimittäin ERO. Omassa lähipiirissäni on tämän vuoden aikana tullut useampiakin eroja käsiteltäväksi. Suurimmalla osalla eronneista on myös alle kouluikäisiä lapsia, jotka sitten päätyvät aikuisten asioiden keskelle miettimään omaa paikkaansa kun elämä on heittänyt täysin häränpyllyä. En sano, että parisuhteessa on pysyttävä hinnalla millä hyvänsä. Mietin vain, onko ero oikeasti hyvä ratkaisu ja mistä tietää, että suhteessa on kaikki yritetty ennen kuin lopullisesti heitetään pyyhkeet kehään?

Oma mittapuuni menee niin, että jos toinen pettää, niin suhde on ohi ja samoin, jos toinen kokee väkivallan tarpeelliseksi asioiden selvittämisessä, on suhde ohi. Monet kertovat eron jälkeen, kuinka ovat vain olleet todella ahdistuneita suhteessa. Kuinka huomaa yhtäkkiä "kasvaneensa erilleen" toisesta ja kuinka tuli semmoinen olo, että pitää alkaa elää itseä varten. Se olo, että ei jaksa enää olla toisen kanssa ja rakkaus on kuollut. Voiko rakkaus kuolla vähän niinkuin noin vain huomaamatta? Voiko ihminen herätä jokin tavallinen tiistai-aamu siihen, että toteaa rakkauden vain kuolleen. Ruumis makaa kylmänä sydämessä ja se pitäisi saada haudan lepoon ennen kuin kylmettää koko sydämen.

Tietenkin on mahdotonta ulkopuolisten sitä sanoa, ovatko nuo ja nämä Lahtiset ja Virtaset nyt tehneet kaikkensa, jotta liitto selviäisi. Vain parisuhteen päähenkilöt voivat sen tietää. Ja varmaankin kun on jo väsynyt yrittämiseen, ei jaksa enää sitä kaikkeaan tehdäkään. Eikä varmaan haluakaan. Helpommalla pääsee, kun hakee postista ilmaiset osoitteenmuutos-kortit ja antaa niin sanotusti p*skan olla. Helpommalla- hetkellisesti. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ihminen ei vain voi paeta omia asioitaan mihinkään. Pakko ne on käsitellä jossakin vaiheessa. Erotilanteessa toki saattaa olla hankala käsitellä asioita tai sitä kaikkeaan yrittää, jos toisella ei ole haluja siihen. Jos toinen kokee jo tehneensä kaiken, saaneensa sen kaiken mitä tältä kyseiseltä suhteelta oli saatavissa, niin eipä siinä paljon se toinen osapuoli voi enää pakottaakaan "yrittämään vielä".

Olen itse eroperheen tenava ja muutenkin elämäni aikana nähnyt monen parisuhteen päättyvän. Tiedän ne vaikutukset ympärillä oleviin ihmisiin, vaikka parisuhteen pitäisi olla vain kahden ihmisen välinen asia. Erotilanteessa sen huomaa, että siellähän sitä väkeä olikin paljon enemmän kuin osattiin aavistaakaan. Olen myös itse kokenut parisuhteiden päättymisiä, sillä mieheni ei suinkaan ole se ensimmäinen ritari valkealla ratsullaan minun elämässäni. Tosin omat erokokemukseni ovat niiltä ajoilta, kun pääsin baareihin ihan vain nippa nappa... Olemme mieheni kanssa useasti puhuneet eroasiasta. Myös hän on erolapsi. Yh:n kasvattama ihan kelvollinen veronmaksaja. Yhdessä olemme todenneet, kuinka pelottavaltakin se tuntuu, että lähipiirissä on niin monta eroa sattunut ihan juuri. Ihmiset, jotka ovat eläneet yhtä kauan yhdessä kuin mekin, ilmoittavat yks kaks, että osoite muuttuu. Pariskunnat, joista olemme ajatelleen, että "nuo ovat niin samalla aallolla, etteivät voi muuta kuin surffata loppuun asti yhdessä" eivät yhtenä hetkenä ole enää edes kavereita sosiaalisissa yhteisöissä..

Never say forever; silläkö tässä nyt pitäisi elämässä edetä?