Plakki ja hammaskivi

Terveeseen suuhun kuuluu normaalisti mikrobikasvusto eli normaalifloora, jossa on suuri joukko erilaisia mikrobeja eli bakteereja, viruksia ja sieniä. Terveessä limakalvossa nämä eivät aiheuta ongelmia, vaan mikrobit elävät ihmisen kanssa sulassa sovussa. Ruoka toimii näille bakteereille, kuten ihmisillekin, ravinnonlähteenä.

Plakki on syljen proteiineista ja mikrobeista muodostunut bakteeriyhdyskunta eli biofilmi, joka kertyy hampaiden pinnoille. Bakteerimassa kovettuu hammaskiveksi syljen mineraalien ja bakteerien aineenvaihdunnan vaikutuksesta. Hammaskiveä muodostuu ensin hampaiden vapaille pinnoille, ienrajaan, johon myös plakki tavallisesti kertyy.

Hampaiden pinnoilla oleva hammaskivi aiheuttaa hampaita ympäröivässä kudoksessa, ikenissä, gingiviitin eli ientulehduksen, joka ilmenee ikenien verenvuotona hampaita harjatessa. Jokaista hammasta ympäröi ientasku, jonka syvyys terveessä ikenessä on normaalisti alle 4 mm:ä. Hammaskiveä kertyy myös ientaskuun aiheuttaen siellä kroonisen tulehduksen, parodontiitin, minkä seurauksena ientasku syvenee. Ientaskun syvenemisestä seuraa hammasta ympäröivän kiinnityskudoksen menetys, joka hoitamattomana voi edetä niin pitkälle, että hampaat alkavat heilua.

Hammaskiven muodostumismäärä on yksilökohtaista riippuen syljen mineraalipitoisuudesta. Joillekin sitä muodostuu enemmän ja toisille ei juuri ollenkaan. Hammaskiven muodostumista voi estää huolellisella hampaiden harjauksella ja hammasvälien puhdistuksella sopivin välinein. Hammaskiven säännöllinen poisto hammaslääkärillä tai suuhygienistilla on tärkeä osa suun terveyden, erityisesti kiinnityskudosten, hoitoa. Hammaslääkäri arvioi tarkistuksen yhteydessä potilaan hammaskiven puhdistusvälin.