Viisaudenhampaiden poisto

Viisaudenhammas eli kolmas poskihammas puhkeaa yleisimmin 20 ikävuoden tienoilla. Joillakin viisaudenhampaat eivät puhkea ollenkaan tai ne puhkeavat vain osittain.  Viisaudenhampaan puhkeaminen ei enää etene 26. ikävuoden jälkeen. 90 prosentilla 20-vuotiaista on ainakin yksi puhkeamaton tai vaillinaisesti puhjennut viisaudenhammas. Kahdelta prosentilla viisaudenhampaat puuttuvat kokonaan. Viisaudenhampaan puhkeamattomuuden tai osittaisen puhkeamisen syynä on liian pieni hammaskaari, jolloin hammas ei mahdu puhkeamaan kokonaan.

32 ikävuoteen mennessä 67 %:lta oli poistettu ainakin yksi viisaudenhammas. Yleisimmät syyt viisaudenhampaan poistoon on hampaan karioituminen, eli reikiintyminen, tai perikoroniitti. Viisaudenhampaat on vaikea pitää puhtaana, minkä vuoksi ne karioituvat helposti, myös kiinnityskudosongelmat ovat yleisiä viisaudenhampaiden läheisyydessä. Osittain puhjenneen viisaudenhampaan ympärillä ja päällä olevan pehmytkudoksen tulehdusta sanotaan perikoroniitiksi.

Perikoroniitti on yleinen vaiva 20- 25-vuotiailla ja se on yleisempää alaleuassa kuin yläleuassa. Perikoroniitti syntyy kun osittain puhjenneen viisaudenhampaan päällä olevaan pehmytkudostaskuun pääsee suun bakteereita. Osittain puhjennut viisaudenhammas on hankala puhdistaa ja bakteerit pääsevätkin aiheuttamaan tulehduksen pehmytkudostaskussa. Tulehtunut limakalvoläppä turpoaa ja vastapurijahammas saattaa edelleen ärsyttää limakalvoa. Perikoroniittiin oireita ovat suun rajoittunut avaus, suun ulkopuolinen turvotus sekä märkävuoto ientaskusta. Lisäksi valtaosassa tapauksista esiintyy ajoittaista, sykkivää kipua, nielemisvaikeutta ja yleisoireena kuumetta.

Perikoroniittista viisaudenhammasta ei voi poistaa vaan ensin on hoidettava tulehdus. Tulehdusta hoidetaan puhdistamalla perikoroniittinen pehmytkudosalue ja poistamalla vastapurijahammas, jos se aiheuttaa ärsytystä limakalvossa. Lisäksi määrätään antibioottikuuri, jos perikoroniitti aiheuttaa yleisoireita kuten kuumetta. Jos hampaiden harjaus tuntuu hankalalla, voidaan potilaalle määrätä klooriheksidiinisuuvettä. Tulehduskipulääkkeet helpottavat särkyä.

Tulehduksen laantuessa osittain puhjennut viisaudenhammas tulisi poistaa. Poisto tapahtuu kirurgisesti paikallispuudutuksessa. Poiston jälkeen hammaslääkäri määrää potilaalle kipulääkettä ja joissain tapauksissa myös antibioottikuurin. Leikkauksen jälkeen erilaisia jälkioireita tulee noin 9 prosentille potilaista. Yleisimmät komplikaatiot viisaudenhampaan poistossa ovat hammaskuopan tulehdus, jälkitulehdus, jälkivuoto ja tuntohäiriö. Jos oireita ilmenee, olisi syytä olla yhteydessä leikkauksen tehneeseen hammaslääkäriin.

Joissain tapauksissa viisaudenhammas poistetaan ennaltaehkäisevästi ennen oireiden ilmaantumista esimerkiksi elämäntilanteen tai harrastuksen vaatiessa sitä. Hammaslääkäri voi röntgenkuvan perusteella arvioida aiheuttaako puhkeamassa oleva viisaudenhammas myöhemmin oireita. Tällöin viisaudenhampaan ennakoivaa poistoa suositellaan.