Vastaaja: Ilyana 2009-07-16 12:01
Siskoni on samanlainen. Joudun aina rauhoittelemaan, että ei sulla ole aivokasvainta / selkäsyöpää / leukemiaa. (Syövät varmaan siksi ovat hänen \"lempisairautensa\", koska isämme kuoli syöpään.)
Mitenhän sua neuvoisi. Varmaankin kannattaa mennä lääkärintarkastukseen, kertoa tästä pelostaan ja pyytää tarkistamaan kaikki mahdollinen. Maksanee paljon ja vie aikaa, mutta saatpahan mielesi rauhalliseksi. Sitten voit ruveta miettimään, miksi pelkäät niin kamalasti sairastumista / kuolemaa. Voi myös pohtia, tarvitsetko ammattiapua päästäksesi näistä ajatuksista eroon. Varmasti helpottaa paljon jo se, että löydät jonkun, joka kuuntelee huoliasi, pysyy järkevänä eikä naura.
Toivottavasti oli apua. :)
Vastaaja: Igaru 2009-07-20 03:36
Varmaan ensimmäinen askel on jo se, että tiedostat kasvatuksen. Joten opettele tietoisesti olemaan ajattelematta jotain juttua, mitä pidät oireena ja huomaatkin, ettei sitä enää muistakaan ja eikä se todellakaan ollut vakavaa. Ja mörköhän asuu loppujen lopuksi vain päässäsi, joten itse pystyt järkeilemällä ja omilla toimillasi parhaiten auttamaan itseäsi. Ennen kaikkea voisit hankkia tekemistä: tekeminen ptiää ajatukset loitolla ns. pikkujutuista, mitkä kyllä valtaa pään toimettomana.
Vastaaja: Onyca 2009-07-26 17:51
Se on ihan totta että ihminen on kovin haavoittuvainen ja mitä vaan voi käydä mistä vaan. Mutta entä sitten? Elämä on elämistä varten ja jos sitä pelkää jää monta asiaa näkemättä. Jos pelkää ruhjeita ei tule rymyttyäkään, ja sehän jos mikä käy tylsäksi. Tosiaan se jo että kun tiedostat asian auttaa itsessään jo eteenpäin. Kyllä sen sitten oikeasti huomaa jos jotain pahaa käykin, mutta ei sitä tarvitse mielestäni kuumottaa. Hyvä tarkkailla toki ja olla varovainen ja huolehtia itsestään, mutta liika on aina liikaa, just chill :)
Vastaaja: RisaTune78 2009-07-30 01:14
Sinun ikäisenäsi mieti alvariinsa samantapaisia. Jostain sittemmin otin selvää, että kys. ajanjakso kuuluu esiaikuisuuteen sekä aikuisuuteen ja tuollainen pohdinta valmentaa niin lyhyen aikuistumisen jälkeen faktoihin ihmisen ja läheistensä keski- ikään kasvamisessa, sekä vanhuuteen, jotta yksilö jaxaisi sittemmin sairausprosessitkin , eikä luovuttaisi kehoaan kuolemalle suotta. Ajattelutapasi siis, kai, karaisee sinua fyysisesti, sekä psyykkisesti kestämään aikuisuuden!